Nykylääkinnän uskotaan perustuvan näyttöön. Mutta mitä näyttö on (1)? Monet lääketieteen peruskäsitteet, terveyden ja sairauden määrittelystä alkaen, ovat epämääräisiä tai epäjohdonmukaisia (2). Sairauksiksi luokitellaan tiloja, jotka eivät itse asiassa ole sairauksia, vaan esimerkiksi jonkin fysiologisen ominaisuuden jakauman ääripäitä. Tällainen käsitteiden sumeus hämärtää johdonmukaisen ajattelun, vaikeuttaa hoidon vaikutuksia koskevan näytön arviointia ja johtaa pahimmillaan potilaan kannalta epäedullisiin hoitovalintoihin. "Verenpainetauti" on esimerkki sumeasta käsitteestä.