Kunnallishallintoon kaivataan lisää tehokkuutta, tuottavuutta, yrittäjyyskulttuuria, markkinahenkisyyttä ja liike-elämän mallin mukaista, toimitusjohtajamaista vahvaa johtajuutta. Muutosta perustellaan iskusanalla "vastiketta rahalle", ja samalla horjutetaan hyvinvointivaltiomme tasa-arvon peruspilaria: verovaroin kaikille kansalaisille ylläpidettyjä julkisia palveluita. Unohdetaan helposti kiusallinen tosiseikka, että "vastikehyödyn" ja veronkannon yhteys on taloustieteellisesti vaikeasti todennettava asia. Terveydenhoidon ja sosiaalitoimen tuottamat kunnalliset palvelut ovat yleisen edun ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden piiriin kuuluvia asioita, joihin markkinahenkisen tuottavuus- ja tehokkuusajattelun soveltaminen sopii huonosti, jos lainkaan.