Terveydenhuollossa on suunnittelun ja tietojenhallinnan parantamisen keskeiseksi välineeksi hyväksytty sähköinen tietojen käsittely. Sen avulla voidaan hallita suuria tietomääriä maantieteellisesti lähes missä tahansa. Yhdelle sirukortille voidaan näppärästi tallentaa potilaan koko sairaushistoria. Mutta onko tässä kehityksessä piirteitä, jotka ilman erityistä valppautta kääntyvät lopulta potilaan etua vastaan? Muuttuuko potilas oman tiedostonsa kantajaksi, joka aktualisoituu vasta näyttöpäätteellä? Alkaako hoidon kohde olla yhä enemmän tietojärjestelmään kertynyt potilaskohtainen tiedosto, virtuaalipotilas?