Lehti 19: Näkö­kulma 19/2018 vsk 73 s. 1202 - 1203

Visio ja todellisuus eivät kohtaa uusissa työtiloissa

Lääkärien on aika saada äänensä kuuluviin, kun työtiloja ­suunnitellaan. Työntekijöiden voimat tarvitaan vaativaan ­potilastyöhön, ei huonoissa työolosuhteissa sinnittelemiseen.

Päivi Hietanen
Kansikuva

Hoitajat ovat silloin tällöin tulleet julkisuuteen, kun heidän työmoraaliaan on venytetty yli sietokyvyn. Heidän sielunsa ei kerta kaikkiaan ole sietänyt sitä työn laatua, jota he ovat joutuneet jättämään jälkeensä aikapulan tai järjestelmän ongelmien vuoksi. Englannin kielessä tästä käytetään termiä moral distress (1).

Lääkärit ovat aika hiljaa siitä, miltä tuntuu, kun ei voi tehdä työtään kunnolla.

Ehkä yritämme olla huolestuttamatta potilaita ja pitää yllä kuvaa moitteettomasta toiminnasta. Karvaasti koemme kuitenkin omissa nahoissamme, miten vajaa miehitys ja järjestelmän puutteet huonontavat hoitoa (2). Kun mitta tulee täyteen, äänestämme jaloillamme. Johtajalääkärit ovat puun ja kuoren välissä, kun eivät voi vaikuttaa paineisiin.

Osa lääkärien työuupumuksesta johtuukin siitä, etteivät omat arvot ja työelämän todellisuus kohtaa (3,4).

Hyvinvointi ei koske lääkäreitä

Helsingin Kalasatamaan avattiin äskettäin valtava terveys- ja hyvinvointikeskus, jonka on tarkoitus tarjota kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut saman katon alla. Julkisuudessa on kerrottu, että nyt asiat tehdään uudella tavalla joustavasti. Digitalisaatio on viety pitkälle. Keskuksessa työskentelee yli 500 ihmistä ja se vastaanottaa jopa 1 500 helsinkiläistä päivässä.

Hyvinvointikeskuksen toimittua muutaman kuukauden lääkärit ovat kertoneet, ettei hyvinvointi koske heitä, eikä välttämättä potilaitakaan. Kollegat kertovat harvinaisen ikävästä yhdistelmästä turhautumista ja tehottomuutta.

Kalasataman pidennetty aukiolo (klo 7–20) aiheuttaa lisävuoroja työntekijöille, mutta ei lisää palveluja, jos työntekijämäärä ei lisäänny. Kiireetön ajanvarausjono onkin venynyt kuukauteen.

Pitkillä käytävillä harhailee potilaita, jotka eivät löydä oikeaan paikkaan ja vastaanotot viivästyvät. ITTE-automaatteihin ilmoittautuminen ei toimi toivotuilla tavalla. Onnistuessaan potilas saa automaatista nelinumeroisen koodin. Kun lääkäri kutsuu hänet sähköisesti, odotustilaan ilmaantuu viesti: "Numero 2768 vastaanottohuoneeseen B22". Voisiko ihmistä enää kalseammin toivottaa tervetulleeksi?

Suuri osa potilaista on ikäihmisiä, ja nuoremmatkin hätääntyvät viimeistään tässä vaiheessa: mistä löydän B22:n? Lääkärit kertovat, että lähes jokaista potilasta pitää rauhoittaa vastaanoton alussa ahdistukselta, jonka saapuminen aiheutti.

Ala-aulassa on Pepper-robotti, joka tarjoaa yleisinformaatiota talon toiminnasta ja sen saa tanssimaan. Se maksoi 55 000 euroa ja käyttö maksaa yli tuhat euroa kuukaudessa. Lapset ovat käyneet kurkkaamassa sitä. Ehkä potilaat kaipaisivat jotain muuta kuin tanssivia robotteja?

Vaihtuvat tilat lisäävät epävarmuutta

Lääkärit vastaanottavat potilaita ikkunattomissa pelkistetyissä kopeissa, joita potilaat ovat kutsuneet kuulusteluselleiksi. Tiedetään hyvin, etteivät tällaiset olosuhteet lisää työhyvinvointia eivätkä tue potilaan ja lääkärin välistä vuorovaikutusta. Viihtyisä ympäristö ja ikkuna, josta voi katsoa ulos vaikealla hetkellä, auttaa potilasta puhumaan. Lääkäriä ne auttavat kestämään vaativia kohtaamisia.

Lue myös

Lääkäreillä ei ole omaa työpistettä. Aikaa menee kimpsujen ja kampsujen järjestelyyn ja mukana kuljetteluun. Kiinteitä IT-laitteita ei ole, vaan työntekijät ankkuroivat läppäreitään päivän mittaan eri huoneisiin.

Tavoitteena on tehokas tilojen käyttö. Onko kukaan ajatellut, että vaihtuvat vastaanottopaikat luovat epävarmuutta, jota muutenkin on riittävästi lääkärin ammatissa. Oman tilan puuttuminen kertoo työntekijälle selvää kieltä siitä, mikä on hänen arvonsa. Ei tehdas yhtä miestä kaipaa.

Taustatyöhön tarkoitetun ikkunattoman avokonttorin on ajateltu lisäävän työntekijöiden kanssakäymistä, mutta se tuottaa myös häiriöitä, jotka vaikeuttavat keskittymistä. Miten rauhattomuuden kokee, lienee yksilöllistä, mutta selvää on, ettei se paranna työtehoa.

Kalasataman jättikeskukseen on liitetty paljon hypetystä digitalisaatiosta ja uudesta toimintatavasta. Työntekijät tuntuvat kuitenkin elävän toisessa todellisuudessa. Osa vaikeuksista luettaneen käynnistysvaiheen murheeksi, mutta selvää on, että rakenteita ei aika muuta.

Lääkärien on aika saada äänensä kuuluviin. Potilaskokemusta ja työhyvinvointia on mietittävä tarkemmin toimintoja suunniteltaessa. Pilotit pienillä terveysasemilla näyttävät valmistavan huonosti jättikeskuksiin, joita suunnitellaan lisää Helsinkiin. Työntekijöiden voimat tarvitaan vaativaan potilastyöhön, ei huonoissa työolosuhteissa sinnittelemiseen.


Sidonnaisuudet

Päivi Hietanen: Luentopalkkiot (Roche, Lilly, Pfizer), työsuhde (Docrates).


Kirjallisuutta
1
Hamric AB. Empirical research on moral distress: issues, challenges, and opportunities. HEC Forum 2012 Mar;24:39–49. doi:10.1007/s10730-012-9177-x.
2
Oliver D. Moral distress in hospital doctors. BMJ 2018;360:k1333. doi:10.1136/bmj.k1333.
3
Smith F, Goldacre MJ, Lambert TW. Adverse effects on health and wellbeing of working as a doctor: views of the UK medical graduates of 1974 and 1977 surveyed in 2014. http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/0141076817697489.
4
Panagioti M, Panagopoulou E, Bower P ym. ­Controlledinterventions to reduce burnout in physicians: A systematic review and meta-analysis. JAMA Intern Med 2017;177:195–205.
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030