1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Fosfaatti – huonosti tunnettu vaikuttaja
Tiede­pääkirjoitus 17/2016 vsk 71 s. 1197

Fosfaatti – huonosti tunnettu vaikuttaja

Kuvituskuva 1

Heikki Saha

professori, osastonylilääkäri

TAYS, sisätautien vastuualue

Kuvituskuva 2

Satu Mäkelä

dosentti, apulaisylilääkäri

TAYS, sisätautien vastuualue

   

Kaikki lääkärit tuntevat kaliumin, kalsiumin ja natriuminkin. Magnesium kiinnostaa ainakin potilaita. Fosfori on jäänyt suurelle osalle lääkärikunnasta varsin vieraaksi. Kuitenkin fosfori on tärkeä luuston ja solukalvojen komponentti, ja sillä on keskeinen merkitys solunsisäisessä viestinnässä ja energia-aineenvaihdunnassa.

Munuaispotilaita hoitaville lääkäreille korkean fosfaattitason ongelma on ollut pitkään tuttu. Varsinkin dialyysipotilailla hyperfosfatemiaan liittyy korkeampi kuolleisuus (11 Block G, Hulbert-Shearon TE, Levin NW, Port FK. Association of serum phosphorus and calcium 3 phosphate product with mortality risk in chronic hemodialysis patients: A national study. Am J Kidney Dis 1998;31:607–17.). Yhteys seerumin fosfaattipitoisuuden ja kuolleisuuden tai sydän- ja verisuonitapahtumien välillä on osoitettu myös muilla munuaispotilailla (22 Kestenbaum B, Sampson JN, Rudser KD ym. Serum phosphate levels and mortality risk among people with chronic kidney disease. J Am Soc Nephrol 2005;16:520–8.) ja normaaliväestössäkin (33 Dhingra R, Sullivan LM, Fox CS ym. Relations of serum phosphorus and calcium levels to the incidence of cardiovascular disease in the community. Arch Intern Med 2007;167:879–85.).

Vapaa fosfaatti imeytyy lisäaineista tehokkaammin kuin ruoasta.

Hyperfosfatemian hoitoon käytetään dialyysia ja fosfaatinsitojia, mutta lisäksi keskeistä on ravinnosta saatavan fosfaatin määrän rajoittaminen. Suomalaiselle "maito ja ruisleipä -kansalle" tämä on vaikeampaa kuin esimerkiksi eteläeurooppalaisille. Ruoassa fosfaatti on orgaanisina estereinä, ja tästä fosfaatista imeytyy noin 40–60 %. Munuaispotilaille suunnattu ravitsemusneuvonta toteutuu nykyään varsin hyvin. Fosfaattia saadaan kuitenkin salakavalasti myös valmisruokien lisä- ja säilöntäaineista, ja niistä vapaa fosfaatti imeytyy tehokkaammin kuin ruoasta. Kuluttajan tai potilaan on vaikea tietää, että E-koodien taakse piiloutuu erilaisia fosfaatteja (esimerkiksi E339, E340, E341, E450, E451, E452). Onkin ehdotettu, että luonnollisen fosfaatin saantia ei niinkään pitäisi rajoittaa, koska fosfaattia sisältävissä ruoissa on myös tärkeitä proteiineja ja ainakin osalla munuaispotilaista liian vähäinen proteiininsaanti on todellinen uhka. Sen sijaan rajoituksen pitäisi kohdistua nimenomaan lisäainefosfaattien saantiin (44 Ritz E, Hahn K, Ketteler M, Kuhlmann MK, Mann J. Phosphate additives in food—a health risk. Dtsch Arztebl Int 2012;109:49–55.).

Lue myös

Tässä lehdessä on ajanmukainen katsaus fosfaatin aineenvaihdunnasta (s. 1223–9) (55 Miettinen H, Koistinen H. Fosfaattiaineenvaihdunnan säätely ja häiriöt. Suom Lääkäril 2016;71:1223–9.). Fosfaatin aineenvaihdunnan ymmärtämisen kannalta mullistava löytö vuosituhannen alussa oli luun solujen erittämä fosfatuurinen hormoni, fibroblastikasvutekijä 23 (FGF-23) (66 White KE, Evans WE, O’Riordan JLH, Speer MC, Econs MJ. Autosomal dominant hypophosphataemic rickets is associated with mutations in FGF23. Nat Genet 2000;26:345–48.). Plasman fosfaatin pitoisuus on varsin karkea fosfaatin aineenvaihdunnan kuvaaja. Elimistössä monet kompensaatiomekamismit ovat jo käynnistyneet plasman fosfaattipitoisuuden ollessa vielä normaali (77 Keronen S, Martola L, Honkanen E. Munuaisten krooninen vajaatoiminta haurastuttaa luuston ja jäykistää verisuonet. Duodecim 2012;128:465–74.). Hyperfosfatemia todetaan yleensä vasta vaikea-asteisessa munuaistaudissa (GFR alle 30 ml/min). Plasman FGF-23:n pitoisuuden lisääntyminen on varhaisin merkki kehittyvästä lisäkilpirauhasen liikatoiminnasta.

On esitetty, että suuri FGF-23-pitoisuus voisi ennustaa munuaispotilaan vaskulaaristen komplikaatioiden kehittymistä, munuaistaudin nopeampaa etenemistä ja jopa kuolleisuutta (77 Keronen S, Martola L, Honkanen E. Munuaisten krooninen vajaatoiminta haurastuttaa luuston ja jäykistää verisuonet. Duodecim 2012;128:465–74.,88 Wolf M. The biomarker niche for fibroblast growth factor 23 testing in CKD. J Am Soc Nephrol 2015;26:7–9.). Suuren riskin potilaat olisi tärkeää löytää mahdollisimman varhain, jotta ehkäisevä hoito voidaan aloittaa ajoissa. Toistaiseksi tutkimusnäyttö, saatavuus ja hinta eivät oikeuta lisäämään plasman FGF-23:n määritystä kliinikon rutiininomaiseksi työvälineeksi.

Kirjoittajat
Heikki Saha
professori, osastonylilääkäri
TAYS, sisätautien vastuualue
Satu Mäkelä
dosentti, apulaisylilääkäri
TAYS, sisätautien vastuualue
Kirjallisuutta
1
Block G, Hulbert-Shearon TE, Levin NW, Port FK. Association of serum phosphorus and calcium 3 phosphate product with mortality risk in chronic hemodialysis patients: A national study. Am J Kidney Dis 1998;31:607–17.
2
Kestenbaum B, Sampson JN, Rudser KD ym. Serum phosphate levels and mortality risk among people with chronic kidney disease. J Am Soc Nephrol 2005;16:520–8.
3
Dhingra R, Sullivan LM, Fox CS ym. Relations of serum phosphorus and calcium levels to the incidence of cardiovascular disease in the community. Arch Intern Med 2007;167:879–85.
4
Ritz E, Hahn K, Ketteler M, Kuhlmann MK, Mann J. Phosphate additives in food—a health risk. Dtsch Arztebl Int 2012;109:49–55.
5
Miettinen H, Koistinen H. Fosfaattiaineenvaihdunnan säätely ja häiriöt. Suom Lääkäril 2016;71:1223–9.
6
White KE, Evans WE, O’Riordan JLH, Speer MC, Econs MJ. Autosomal dominant hypophosphataemic rickets is associated with mutations in FGF23. Nat Genet 2000;26:345–48.
7
Keronen S, Martola L, Honkanen E. Munuaisten krooninen vajaatoiminta haurastuttaa luuston ja jäykistää verisuonet. Duodecim 2012;128:465–74.
8
Wolf M. The biomarker niche for fibroblast growth factor 23 testing in CKD. J Am Soc Nephrol 2015;26:7–9.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Arvostelun alla

– NPS kertoo lääkärin ja potilaan välisen kohtaamisen laadusta, eikä suoraan mittaa lääketieteellistä osaamista tai sitä, kuka on hyvä tai huono lääkäri, painottaa Helsingin Töölön Mehiläisen vastaava lääkäri Tove Laivuori.

Tieteessä
Yhä harvempi jää työkyvyttömyyseläkkeelle

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen väheni neljänneksen vuodesta 2007 vuoteen 2016.

Ajassa
”Että on joku jolta voi kysyä”

Mentori Pauliina Paananen on vuoden lääketiedettä ­opiskelleelle Ossi Jaloselle se ­tavallinen lääkäri, jolta voi kysyä, miltä työ tuntuu.

Pääkirjoitus
Miksi psyykkistä pitää vieläkin hävetä?

Ei voi olla niin, että vasta biokemiallinen markkeri tai poikkeava kuvantamislöydös tekee sairastamisen hyväksytyksi, kirjoittaa Pertti Saloheimo.

Ajassa
Huomio tiedolla johtamiseen ja dialogiin

YTHS:n johtajaylilääkäri Päivi Metsäniemi peräänkuuluttaa jatkuvaa keskustelua palvelujen mittaamisesta.

Tieteessä
Ruokavalion riskitekijät tappavat enemmän kuin tupakka

Vuonna 2017 ruokavalioon liittyvät riskitekijät selittivät koko maailmassa 11 miljoonaa kuolemaa ja 255 miljoonaa haittapainotettua elinvuotta.