Koronavirusepidemia haastaa terveydenhuoltojärjestelmät kaikkialla maailmassa. Maat ovat valinneet erilaiset toimenpiteet ehkäistäkseen epidemian leviämistä. Vasta muutaman vuoden kuluttua tiedetään, mikä lähestymistapa oli optimaalisin yhteiskunnan toiminnan, COVID-19-taudin leviämisen ja kokonaiskuolleisuuden kannalta.
Suurimmalla osalla sairastuneista COVID-19-tauti on lieväoireinen. Uusimpien raporttien mukaan 50–80 % kantajista saattaa olla oireettomia. Terveydenhuollon kannalta on keskeistä testata väestöä mahdollisimman paljon ja estää tartuntojen lisääntyminen, niin että terveydenhuollon resursseja riittäisi muuhunkin toimintaan.
Toimenpiteet muiden sairauksien hoitamiseksi epidemian aikana on syytä aloittaa nyt.
Pitkä varautumisjakso johtaa siihen, että terveydenhuollon normaali elektiivinen toiminta häiriintyy useaksi vuodeksi. Pitkäaikaisten, jatkuvaa seurantaa vaativien sairauksien hoito ja uusien oireiden välttämättömiä selvittelyjä jää toteutumatta. Tällaisia tarvitsevat mm. sydänoireiset potilaat, astmaatikot, COPD-potilaat, diabeetikot sekä potilaat, jotka tarvitsevat tähystyksiä ja leikkauksia esimerkiksi mahasuolikanavan oireiden selvittämiseksi ja hoidoksi.
Suomessa kuolee vuosittain noin 55 000 ihmistä. THL:n uusimmissa ennusteissa koronavirusinfektioiden arvioidaan aiheuttavan Suomessa 1 000–3 000 kuolemaa epidemian laajuudesta riippuen. Kansainvälisten ja kotimaisten arvioiden (Imperial College of London ja THL) mukaan tämä aiheuttaa noin 10 000–30 000 menetettyä elinvuotta tänä vuonna. Luku on kansainvälisesti arvioiden pieni, koska Suomen rajoitustoimet ovat hidastaneet epidemian etenemistä. Lisäksi sairaaloissa on sekä lisätty tehohoitokapasiteettia että keskitetty voimavaroja vakavasti sairastuneiden hoitoon vuodeosastolla tai tehohoito-osastolla.
Samaan aikaan Suomessa menetetään ehkäistävissä olevien ennenaikaisten kuolemien takia noin 170 000 elinvuotta vuodessa. Tässä luvussa suurimmat ryhmät ovat syöpätaudit (36 000 menetettyä elinvuotta/vuosi), sydän- ja verenkiertoelinsairaudet (25 000) ja itsemurhat (24 000). Nämä kolme tautiryhmää aiheuttavat siis Suomessa joka vuosi yli kolme kertaa enemmän sairauden takia menetettyjä elinvuosia kuin COVID-19 THL:n ennusteiden mukaan.
Potilaat ottavat viranomaisten suositukset tosissaan niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja ovat pysyneet poissa terveysasemilta. Kansainvälisesti on raportoitu, että vastaanotoilla ja päivystyksissä on selkeästi vähemmän mm. sydänpotilaita (esim. infarktipotilaita). Hoidon tarve ei kuitenkaan ole hävinnyt mihinkään. Siksi on tärkeää ylläpitää myös muiden tautien hoitoja ja oireiden tutkimista joko klassisia tai etävastaanottoja hyödyntäen.
Jotta terveydenhuolto ei ajautuisi uuteen kriisiin COVID-19-epidemian laannuttua, meidän tulee huolehtia kroonisten ja puolikiireellisten sairauksien hoidosta myös epidemian aikana. Tämän asian viestinnässä kaikilla lääkäreillä on tärkeä rooli. Oikeaa tietoa on jaettava samaan aikaan kun ylläpidetään epidemian levitessä mukautuvaa sairaala- ja tehohoitokapasiteettia.
Valtakunnallisesti on määriteltävä, mikä on päivystyksellistä, kiireellistä, puolikiireellistä ja kiireetöntä sairaanhoitoa. Ilman tätä määrittelyä uhkaa muista sairauksista aiheutuvien menetettyjen elinvuosien määrä kasvaa. Seuraukset näkyvät valitettavasti vasta muutamien vuosien päästä. Siksi keskustelu muiden sairauksien hoidosta COVID-19-epidemian aikana on syytä aloittaa nyt.
