1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Pandemiassa palliatiivinen hoito on jäänyt taka-alalle
Tiede­pääkirjoitus 47/2020 vsk 75 s. 2495

Pandemiassa palliatiivinen hoito on jäänyt taka-alalle

Kuvituskuva 1

Juha Hänninen

COVID-19-tartuntoja on maailmassa noin 54 miljoonaa ja kuolleita pelkästään Euroopassa yli 318 000 (15.11.2020). Kaikki pandemiassa kuolleet, tehohoidossa olleet ja joukko muita olisivat kuulunut palliatiivisen hoidon piiriin. Ainakaan laajalti näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Palliatiivinen hoito humanitaariselta kannalta on erityisen merkittävää, kun kyse on parantumattomasti sairaista sekä akuuteissa massiivisissa onnettomuuksissa, joissa on tehtävä valintoja (triage) elinmahdollisuuksien mukaan, tartuntatautien laajassa leviämisessä tilanteissa, joissa hoitoa ei ole, ja pakolaisleirien kaltaisissa olosuhteissa (11 Wynne K, Petrova M, Coghlan R. Dying individuals and suffering populations: applying a population level bioethics lens to palliative care in humanitarian contexts: before, during and after the Covid-19 pandemia. J Med Ethics 2020;46(8). http://dx.doi.org/10.1136/medethics-2019-105943). Kaikissa näissä palliatiivinen hoito eli kärsimyksen lievittäminen on oleellista.

Huomio on keskittynyt tehohoidon mahdollisuuksiin eikä oireiden lievitykseen.

Nykyisessä pandemiassa lääkärien ja hoitoyksiköiden on täytynyt lyhyessä ajassa kehittää eettisiä ohjeita ja päätöksentekomalleja suurten potilasjoukkojen hoitoon ja resurssien jakoon. Yhteiskunnallinen huomio on etenkin pandemian alkuvaiheessa keskittynyt hauraimpien suojelemiseen ja tartuntojen ehkäisyyn, mikä onkin ollut tärkeää.

Pandemian aikaansaama maailmankuvan muutos on tuottanut ajattelua, jossa turvallisuuden tunne häviää ja tavanomaisesta tulee haavekuva. Aikaisemmin kuolevien nähtiin olevan marginaalissa, mutta nyt kysymys muuttuikin: Kuka saa elää ja kuka saa hoitoa? Millä ehdoilla elämää ylläpidetään.

Enää ei ole "heitä kuolevia" ja "meitä eläviä", vaan vain riskiryhmäläisiä, holtittomia matkailijoita, autioituvia katuja ja eristyksissä eläviä ihmisiä, jotka toivovat käsiä pesemällä ja muita välttelemällä selviytyvänsä vähemmällä (22 Hänninen J. Työnä kuolema. Kustannus Oy Duodecim 2020.).

Humanitaarisen kriisin aikana, jollaiseksi COVID-19 on luettava, kuolleisuuden kasvusta huolimatta palliatiivisen hoidon tarjontaa ei ole lisätty. Ihmiset ovat kuolleet eristettyinä eivätkä omaiset ole päässeet jättämään hyvästejä. Huomio on keskittynyt tehohoidon mahdollisuuksiin eikä oireiden lievitykseen.

Lue myös

Tehohoitoon on laadittu ohjeistusta ja poissulkukriteereitä. Jos tehohoidon kapasiteetti on täysin käytössä eikä kaikkia potilaita ei voida ottaa tehohoitoon, lyhyen ajan ennuste on ratkaiseva. Priorisoinnissa ensisijalla ovat ne, joiden mahdollisuus selviytyä sairaalasta kotiin on hyvä mutta kotiutumisen mahdollisuus on huono ilman tehohoitoa. Vaiheessa, jossa tehohoitopaikkoja oli käytettävissä, kriteerit olivat lievemmät. Kun tehohoitopaikoista alkoi olla pulaa, kriteerit tiukkenivat.

Pandemia toi uusia paineita mm. hoivayksiköille. Ohjeistus käytännön toimista oli vajavaista. Oireiden hoito uudessa kriisitilanteessa ei ollut riittävää. Käytettävissä oleva lääkitys ja laitteiden saatavuus olivat puutteellisia (ihonalainen lääkeinfuusio, imulaite ym.). Useimmiten oireena on hengenahdistus, syvä väsymys sekä pelko ja ahdistus. Oireita myös pahentaa uuteen sairauteen liittyvä informaation ja ymmärryksen puute.

Keväällä 2020 oli ymmärrettävää, että huomio keskittyi pandemian rajaamiseen ja tuntemattoman virusinfektion hallintaan saamiseen. Kesällä pandemian hellitettyä joksikin aikaa on ollut aikaa valmistella ohjeistuksia ja toimia myös palliatiivisen hoidon lisäämiseksi sitä tarvitseville potilasryhmille. Nykyinen pandemia ei varmaankaan ole ainoa ja viimeinen humanitaarinen kriisi, joten on toivottavaa, että valmistelut on myös tehty.

Kirjoittajat
Juha Hänninen
LL, VTK, palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys
lääketieteellinen asiantuntija, Exitus ry
Sidonnaisuudet

Juha Hänninen: Ei sidonnaisuuksia.

Kirjallisuutta
1
Wynne K, Petrova M, Coghlan R. Dying individuals and suffering populations: applying a population level bioethics lens to palliative care in humanitarian contexts: before, during and after the Covid-19 pandemia. J Med Ethics 2020;46(8). http://dx.doi.org/10.1136/medethics-2019-105943
2
Hänninen J. Työnä kuolema. Kustannus Oy Duodecim 2020.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Ammatillinen itsetunto vahvistui

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä alkoi syyskuussa nuorten lääkäreiden ­mentorointipilotti, jonka tavoitteena on kasvattaa ­lääkärien hyvinvointia työssä ja muussa elämässä.

Ajassa
Säätiön avustuksella kolme uutta lääketieteen professuuria

Professoreiksi vuosiksi 2021–25 on nimitetty Outi Mäkitie, Paulina Salminen ja Sara Wickström.

Liitossa
Rekisteritutkijan hautajaiset?

Nyt on tapahtunut jotain, mikä ei ole edistänyt suomalaisen tutkimuksen mahdollisuuksia maailmalla.

Tieteessä
Suu ja hampaat jäävät lääkärikoulutuksessa sivuun

Suun terveys on tärkeä myös kroonisten sairauksien hallinnassa.

Tieteessä
Levinnyt borrelioosi osoittautui muuksi sairaudeksi puolella potilaista

Osa potilaista sai uuden diagnoosin, osalla oireet olivat peräisin aiemmin diagnosoidusta muusta sairaudesta, osoitti tutkimus.

Ajassa
Unettomuus lisää synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä

Väitöstutkijan mukaan odottavien äitien unettomuusoireita kannattaisi seuloa, jotta masennuksen riskissä olevat tunnistettaisiin nykyistä aiemmin.