1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Suorat antikoagulantit muuttivat hoitoa
Tiede­pääkirjoitus 8/2019 vsk 74 s. 423

Suorat antikoagulantit muuttivat hoitoa

Kuvituskuva 1

Reetta Peltonen

LL, tutkija, syöpätauteihin erikoistuva lääkäri

HYKS

Kuvituskuva 2

Riitta Lassila

Hyytymissairauksien professori, sisätautien erikoislääkäri, osastonylilääkäri

Helsingin yliopisto ja HYKS

   

Lääketeollisuus on tehnyt pitkäjänteistä tutkimustyötä antikoagulaatiohoidon kehittämiseksi, ja kymmenen viime vuoden aikana on syntynyt useita uusia lääkkeitä, joiden osalta kliiniset tulokset ovat olleet hyviä.

Alun perin ensimmäisiä potilaita hoidettiin hepariinilla vuonna 1937. Vuonna 1954 otettiin käyttöön varfariini, josta tuli nopeasti käytetyin antikoagulantti sen oraalisen antotavan vuoksi. Hoidon seurannan standardoimiseksi INR-tason mittaukset aloitettiin Suomessa 1990-luvun lopulla. 1970- ja 80-luvuilla kehitettiin pienimolekyylinen hepariini (LMWH), joka syrjäytti fraktioimattoman hepariinin useissa käyttöaiheissa. Antikoagulaatiota tarvitsevia potilaita hoidettiin näillä valmisteilla kymmenien vuosien ajan.

Selkeät linjaukset antikoagulaation käytöstä puuttuvat yhä.

Viime vuosina antikoagulaatiohoito on muuttunut uusien suorien oraalisten antikoagulanttien (DOAC) tultua käyttöön. Niiden etuja ovat käytön helppous sekä suhteellisen ennustettava ja vakaa teho ilman verikoeseurannan tarvetta. Käytännön haasteena on kuitenkin vaikeiden vuotokomplikaatioiden ja hätäleikkausten hallinta, sillä kehitystyöstä huolimatta toistaiseksi vasta dabigatraanille on saatavilla antidootti, idarusitsumabi. Kysymyksiä aiheuttaa myös suoran antikoagulantin annos, jos potilaan verenvuoto- tai tukosriski on suuri tai jos lääkityksen aikana tulee komplikaatioita. Kliinisessä työssä oikein valikoiduilla ja seuratuilla potilailla hoito toteutuu yleensä tavoitteiden mukaisesti, mutta usein rajoittavana tekijänä on lääkkeiden korkea hinta.

Antikoagulaatiohoitoa käyttää yhä suurempi joukko potilaita, joilla on taustalla hankalia perussairauksia ja käytössä lukuisia muita lääkkeitä. Tällöin interaktioiden ja komplikaatioiden vaara kasvaa. Antikoagulanttien oikea käyttö ja varsinkin niihin liittyvien ongelmien hoito vaativat spesifistä asiantuntemusta (11 Heidbuchel H, Berti D, Campos M ym. Implementation of non-vitamin K antagonist oral anticoagulants in daily practice: the need for comprehensive education for professionals and patients. Thromb J 2015;13:22. doi: 10.1186/s12959-015-0046-0), minkä vuoksi maailmalle on perustettu erityisiä antikoagulaatioklinikoita jo 1970-luvulta lähtien. Suomessa ensimmäiset klinikat ovat aloittaneet toimintansa vasta viime vuosina.

Lue myös

Tässä teemanumerossa käsitellään antikoagulaatiohoitoon liittyvää ajankohtaista tutkimustietoa ja käytäntöjä Suomessa (s. 443–72) (2–6). Artikkeleissa nousevat esiin erityisesti hoidon yksilöllinen valinta, oikea-aikainen käyttö, eräiden perussairauksien asettamat haasteet ja komplikaatioiden hoito. Vuotoriskin yksilöllinen ja tilannekohtainen arvioiminen helpottaa hoidon suunnittelua, mutta monissa tapauksissa selkeät linjaukset antikoagulaation käytöstä puuttuvat yhä. Erityisesti aneemisen potilaan verenvuotoriskit ovat merkittäviä antikoagulaatiohoidon aikana, joten anemian syy tulee aina selvittää ja hoitaa pikaisesti – ja lääkityksen jatkamisen turvallisuus varmistaa. Päivittäisessä työssä kysymyksiä herättävät usein hoidon kesto, sopivimman lääkityksen valinta, sen tauottaminen toimenpiteiden tai verenvuotojen yhteydessä ja tehon seuranta.

Jotta antikoagulaatiohoito olisi turvallista ja tehokasta, potilaan hyytymishäiriöiden historiaan tulee tutustua ja riskitekijät selvittää ja minimoida. Tämä pätee kaikkeen antitromboottiseen hoitoon ja vaikuttaa sen valintaan. Seurannan painopisteet ovat verenkuvan, lääkeinteraktioiden sekä munuaisten ja maksan toiminnan arvioinnissa ja hypertension hyvässä hallinnassa. Operatiivisten ja akuuttilääketieteen yksiköiden valveutuneisuus on oleellista komplikaatioiden nopeassa ja menestyksekkäässä hoidossa. Ongelmatilanteissa myös antikoagulaatiohoidon asiantuntijoilta on saatavilla päivystyksellistäkin apua.

Kirjoittajat
Reetta Peltonen
LL, tutkija, syöpätauteihin erikoistuva lääkäri
HYKS
Riitta Lassila
Hyytymissairauksien professori, sisätautien erikoislääkäri, osastonylilääkäri
Helsingin yliopisto ja HYKS
Sidonnaisuudet

Reetta Peltonen: Ei sidonnaisuuksia.

Riitta Lassila: Asiantuntijapalkkiot (Bayer, Boehringer Ingelheim, Pfizer), luentopalkkiot (Bayer, Pfizer, Sanofi), koulutus- ja kongressikulut (Bayer, Leo Pharma, Pfizer).

Kirjallisuutta
1
Heidbuchel H, Berti D, Campos M ym. Implementation of non-vitamin K antagonist oral anticoagulants in daily practice: the need for comprehensive education for professionals and patients. Thromb J 2015;13:22. doi: 10.1186/s12959-015-0046-0
2
Raatikainen MJP. Oraalinen antikoagulaatiohoito sydänsairauksissa. Suom Lääkäril 2019;74:443–8.
3
Ruuskanen J, Vesanen M, Roine RO. Antikoagulaatiohoito aivoverenkiertohäiriöiden erityistilanteissa. Suom Lääkäril 2019;74:451–5.
4
Martola L, Kaartinen K, Lassila R. Antikoagulaatiohoito munuaisten vajaatoiminnassa. Suom Lääkäril 2019;74:457–63.
5
Kuittinen T. Antikoagulaatiohoito toimenpiteissä. Suom Lääkäril 2019;74:464–8.
6
Lepäntalo A. Antikoagulaatiohoidon seuranta ja verenvuotokomplikaatiot. Suom Lääkäril 2019;74:469–72.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Suomessa seulonta ei tavoita kaikkia

Kohdunkaulasyövän seulonnan peittävyys ei yllä Pohjoismaiden tasolle.

Kommentti
Eksote meni liian pitkälle

Etelä-Karjalan keskussairaalasta on tullut malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu jos lääkäripulaa ei hoideta ajoissa, kirjoittaa Pekka Nykänen.

Ajassa
Avi moittii Siun sotea

Siun sote sai kehotuksen huolehtia riittävästä henkilömiehityksestä.

Kommentti
Vain yhteistyö pelastaa terveyskeskuksen

– Nyt tarkkana, koska sitä saa mitä tilaa, toteaa Minna Mantila.

Ajassa
Haimasyöpä voisi löytyä aiemmin

– Sain vinkkejä opetustyöhön, kiittelee Johanna Arola Sigrid Jusélius Symposiumin antia.

Tieteessä
Milloin kaulavaltimoahtauman hoito on aiheellista?

Kajoavaa hoitoa vaativa ahtauma täytyy diagnosoida viiveettä.