1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. 1.12.1993 Irtisanominen julkisella sektorilla
Pääkirjoitus 34/1993 vsk 48 s. 3329

1.12.1993 Irtisanominen julkisella sektorilla

Keskustelua julkisen sektorin tehottomuudesta - todellisesta tai luullusta - on käyty aina aika ajoin parin viime vuosikymmenen ajan. Tämä keskustelu ei johtanut käytännössä juuri mihinkään. Julkinen sektori eli omaa elämäänsä, jonka yksi keskeisimmistä piirteistä oli suunnittelun keskittyminen uusien hankkeiden toteuttamiseen säännönmukaisesti lisäresurssoinnilla. Terveydenhuollossa kehiteltiin vuosikymmenen loppupuolella suoritteiden ja työn tuottavuuden laskemista sekä vaikuttavuuden arviointia, joita voi pitää jonkinlaisina ensiaskeleina olemassa olevan toiminnan evaluoinnille. Näiden yritelmien merkitys jäi vähäiseksi. Yleisen hyväksynnän saaneita terveydenhuollon mittareita ole vieläkään pystytty kehittämään.

Vuosikymmenen vaihteen jälkeen iskenyt lama on ajanut tehokkuusajattelun hyvin voimakkaasti myös julkisiin palvelujärjestelmiin. Pyrkimys pitää palvelutuotanto ennallaan huolimatta niukkenevista resursseista on johtanut voimakkaaseen toimintatapojen ja -organisaatioiden uudelleenarviointeihin. Tätä on pidettävä tietenkin erittäin hyvänä asiana. Mutta mikäli kunnallistalouden kiristyminen jatkuu vielä vuosikausia, ajaudutaan vääjäämättömästi tilanteeseen, jossa työntekijöitä irtisanotaan myös julkisella sektorilla olennaisesti enemmän kuin mitä tähän mennessä on tapahtunut. Lentävä lause valtion - ja miksei kunnankin - kapeasta mutta pitkästä leivästä jää historiaan.

Lamasta selviytymisoppimme yksi perusväite näyttää olevan, että julkiset palvelut paisuivat 1970-80-luvun ratkaisujen seurauksena yli maan talouden kantokyvyn. Diagnosoituun tautiin tarjotaan kuratiivista lääkettä: julkisia menoja on leikattava. Lääke puree hyvin siihen saakka, kun olemassa olevaa toimintaa järjestellään uudelleen säästöjen aikaan saamiseksi. Mutta kun leikkauksen kohteeksi tulee julkisen sektorin työntekijä, lääkkeen tepsivyys ei ole enää ollenkaan selvä.

Yksittäinen tulosyksikkö, olipa se sitten laitos tai hallintokunta, pystyy varmasti näyttämään hyvin aggressiivisella henkilöstöpolitiikalla säästöä ja miksei myös tehokkuudenkin lisääntymistä. Meillä ei ole kuitenkaan selkeää näkemystä siitä, mikä on yhteiskunnan lopullinen nettohyöty tilanteessa, jos se menee mittaviin omien työntekijöidensä irtisanomisiin, jonka seurauksena työntekijät ajautuvat työttömyysturvajärjestelmän tai pahimmassa tapauksessa sosiaalitoimen toimeentuloturvan piiriin.

Tehokkuusvaatimuksilla äärimmilleen prässätty julkisen laitoksen tulosjohtaja haluaa ja tulee varmasti jatkossa myös vaatimaan mahdollisuutta sanoa irti tarvittaessa myös työntekijöitä. Hän ei halua kuulla puhetta laitoksensa työllistämisvelvoitteista; "pataljoonan murheet" kuuluvat muille. Tulosvastaavan näkökanta on perusteltu hänen näkökulmastaan.

Moni seikka puhuisi kuitenkin sen puolesta, että tehokkuusajattelua ei ole tarkoituksenmukaista viedä julkisella sektorilla äärimmilleen, jos näin on mahdollista välttää työntekijöiden luukuttaminen kortistoon. Keskusteluun on nostettava selvästi esille kysymys, synnytämmekö laman takia tai sen varjolla tilanteen, jossa julkinen sektori pakotetaan säästämään "itsensä kipeäksi" ja yhteiskunta maksaa toisaalla säästörahat erilaisten korvausten ja sosiaalivakuutuksen kautta takaisin. Raha siirtyy julkishallinnon "taskusta" toiseen, välissä pyörii mitä monimuotoisin byrokratia.

Lue myös

Olemme tottuneet ajattelemaan, että julkinen sektori on aikaisemmin tarjonnut joissakin tapauksissa työtä vajaakuntoisille työntekijöille ehkä helpommin kuin yksityinen. Pyrkimys äärimmilleen vietyyn tehokkuuteen tekee tästä lopun. Inhimillisestä näkökulmasta ajatellen kehitystä ei voi pitää oikeana: yhteiskunnan henkinen ilmapiiri kovenee. Se merkitsee vähäväkisten - olipa vähäväkisyyden syy tai laatu mikä hyvänsä - elämän vaikeutumista ja elintilan kapeutumista.

Laman aika, jota parhaillaan elämme, on poikkeuksellinen. Se mahdollistaa hallinnossa ratkaisuja, joiden läpivieminen normaaliaikoina olisi ylivoimaista. Tätä mahdollisuutta on kuitenkin käytettävä viisaasti ja ylilyöntejä on varottava. Yhteiskunnan vastuu kansalaisista on laaja-alainen. Sen rooli työnantajana poikkeaa selvästi yksityisen työnantajan velvollisuuksista. Työntekijän irtisanominen on aina osoitus työnantajan jonkinlaisesta virhearvioinnista. Julkinen sektori ei voi mennä niihin yksittäisten tulosyksikköjensä tarpeiden perusteella. Keskustelu julkisen työnantajan perustelluista velvollisuuksista on käymättä. Sen soisi käynnistyvän, jottemme hetken päästä huomaisi seisovamme tämän asian kanssa pysäkillä, jonka ohi juna meni jo aikoja sitten.

Kirjoittajat
Taito Pekkarinen

Etusivulla juuri nyt

Liitossa
Asiakkaat, potilaat ja pelisäännöt

Hämmentyneenä olen seurannut presidentti Trumpin koronan hoitotoimia, kirjoittaa Minna Kaarisalo.

Ajassa
Korona vaikutti lasten rokotuksiin

Pikkulasten rokotuksia annettiin keväällä vähemmän kuin viime vuonna.

Tieteessä
Vaihdevuosioireiden erotusdiagnostiikka

Tärkeimmät erotusdiagnostiikassa huomioitavat sairaudet ovat uniapnea ja kilpirauhasen toimintahäiriö.

Ajassa
Vastalääke ry aikoo laajentaa uusille paikkakunnille

Yhdistys on saanut 61 000 euron apurahan.

Tieteessä
Alzheimerin taudin ja työuupumuksen välillä yhteys?

Sairauksien taustalta löytyi osin samoja geenejä.