1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. 1.5.1992 Pääsopimusneuvottelut kariutuivat
Pääkirjoitus 13/1992 vsk 47 s. 1216

1.5.1992 Pääsopimusneuvottelut kariutuivat

Neuvottelut kaksi vuotta sitten irtisanotun kunnallisen pääsopimuksen uudelleen solmimiseksi kariutuivat maaliskuun viimeisenä päivänä, jolloin oli tulopoliittisessa sopimuksessa neuvotteluille asetettu takaraja. Neuvottelujen päätyttyä tuloksettomina on aihetta tarkastella niitä syitä, jotka estävät sopijaosapuolia pääsemästä yhteisymmärrykseen. Samalla voidaan kysyä, onko pääsopimuksen kaltainen menettelytapasäännöstö enää lainkaan tarpeen.

Kunnallinen pääsopimus luotiin alunperin vahvistamaan keskusjärjestöjen asemaa virkaehtosopimuslakien tullessa voimaan. Siirryttäessä palvelussuhteen ehtojen määräytymisessä sopimusjärjestelmään, kaikki osapuolet halusivat keskitettyä järjestelmää, jotta niiden edustamien viranhaltijaryhmien edut otettaisiin huomioon. Neuvotteluoikeus myönnettiinkin nimenomaan pääsopimuksella kolmelle silloiselle pääsopijajärjestölle.

Järjestelmä oli edullinen myös silloiselle Kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle, koska se vahvisti poliittisesti kokoonpannun sopimusvaltuuskunnan asemaa. Kunnat pitivät järjestelmää toimivana, koska se tasasi eritasoisia palkkausetuja kunnissa ja maan eri osissa. Tilanne työmarkkinoilla on kuitenkin perusteellisesti muuttunut niiden 20 vuoden aikana, jotka järjestelmä on ollut voimassa. Kunnallisen järjestelmän toimimattomuutta osoittaa, että pääsopimukseton tila vallitsee nyt jo toista kertaa muutaman vuoden kuluessa. Edellisen kerran pääsopimuksen irtisanoi Akava Lääkäriliiton vaatimuksesta.

Kunnallisen sopimusjärjestelmän suurimmaksi puutteeksi on osoittautunut sen keskittyneisyys ja jäykkyys. Kaikkien viranhaltijoiden palvelussuhteen ehdoista on täytynyt sopia yhdellä ainoalla virkaehtosopimuksella ottamatta huomioon eri toimialojen ja ammattiryhmien erityistarpeita. Opetusalan virkaehtosopimuksen salliminen vuonna 1984 toi tähän korjauksen ainoastaan opettajien osalta. Kuntien päätösvallan lisääminen on myös keventänyt järjestelmää sallimalla useiden yksityiskohtien käsittelyn paikallisesti siellä, missä todellinen asiantuntemus on. Suurimmat keskittyneisyyden haitat ovat yhä jäljellä.

Eri toimialueita ja ammattiryhmiä koskevat virkaehtosopimukset solmitaan edelleen keskitetysti. Jokaisella pääsopijajärjestöllä on oikeus torpedoida muiden ryhmien sopimukset, vaikka ne, joita asia koskee, olisivatkin sopimuksesta yksimielisiä työnantajan kanssa. Järjestelmä perustuu yhä keskinäiseen kateuteen, ja neuvottelut käydään olosuhteissa, joissa kilpailevat järjestöt mustasukkaisesti vahtivat toisiaan. Myötäkumppanimme Tehy jopa julkisesti ilmoittaa perustavansa vaateensa lääkärien palkkasummaan ja uhraa energiaansa lääkärien tavoitteiden vastustamiseen. Myös Akavan sisällä on ilmennyt tämänsuuntaista ajattelua, joskin tilanne on viime aikoina selkiytynyt Akavan edustajakokouksen hyväksyttyä tavoitteen, jonka mukaan varsinainen sopimistoiminta tulee siirtää keskustasolta järjestöjen hoidettavaksi.

Lääkäriliitto, Hammaslääkäriliitto ja Eläinlääkäriliitto päättivät viime joulukuussa rekisteröidä perustamansa Lääkärikartellin yhdistykseksi. Kartellin ensisijaiseksi tavoitteeksi asetettiin erillinen lääkäreitä koskeva kunnallinen virkaehtosopimus. Kaikkia lääkäriliitteitä koskevat käytännön neuvottelut kävisi kuitenkin kartelli ja sen jäsenjärjestöt. Edellytykseksi on asetettu, että sopimuksen allekirjoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen lisäksi ainoastaan Akava, eivät sen sijaan muut allekirjoittajajärjestöt. Nämä näkemykset on Akavassa hyväksytty yksimielisesti.

Lue myös

Lääkäriliiton kannalta katsoen käytännön neuvottelutoiminta on toiminut hyvin kuluneen kahden vuoden aikana, jolloin pääsopimus ei ole ollut voimassa. Liitto on yhteistyössä työnantajan kanssa neuvotellut kokeilusopimuksia, joilla tuetaan kunnallishallinnon rationalisointia, parannetaan työn tuottavuutta ja lisätään tuloksellisuuden vaikutusta lääkärien palkkaukseen. Kokeilusopimukset ovat hyvä esimerkki siitä, että keskustelemalla suoraan työnantajan kanssa ja kuulemalla nimenomaan ao. alan asiantuntijoita voidaan luoda palkkausjärjestelmiä, jotka tukevat varsinaista toimintaa. Tämä ei ole mahdollista keskitetyssä järjestelmässä kaikkien osapuolten ollessa yhtä aikaa mukana.

Kokemukset osoittavat, ettei Lääkäriliitto voi enää sitoutua sellaiseen neuvottelujärjestelmään, jossa lääkäriryhmillä ei ole itsenäistä sopimisoikeutta Akavan puitteissa. Mikäli tyydyttävää pääsopimusta ei saada aikaan, on parempi, että neuvotteluja jatketaan ilman itse aiheutettuja järjestelmärajoituksia. Sopimukseton tila ei aiheuta ylipääsemättömiä ongelmia. Kunnallisen sopimistoiminnan kannalta on perusteltua antaa ajan kulua, ja seurata sopimuskentässä yleisesti tapahtuvaa kehitystä.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
HUS lisää etävastaanottoja

Apotin Maisa-sovellus on ensisijainen vaihtoehto etävastaanotolle.

Ajassa
Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien palveluihin henkilöstömitoituksen arviointitaulukko

Henkilöstön riittävyyttä ei kuitenkaan arvioida pelkästään taulukon tuottaman tiedon perusteella eikä tietoa tulkita kategorisesti.

Podcast
Lääkärilehti Podcast: Vaikea astma

Keuhkopodcastissa kysytään muun muassa mitä tehdä, kun astman tavanomaiset hoitokeinot eivät riitä?

Ajassa
Intian variantti leviää nopeasti Keski-Pohjanmaalla

Soite siirtyi pikavauhtia Euroopan parhaasta koronatilanteesta leviämisvaiheeseen.

Ajassa
Lääkäriopiskelijoiden motivaatio laski Helsingissä

Erityisesti laskua näkyi ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoilla.

Ajassa
Sote-alan työväkivaltaa on mahdollista hallita nykyistä paremmin

Suuri osa työpaikoilla sattuneista väkivalta- ja uhkatilanteista ei johda konkreettisiin turvallisuutta parantaviin toimenpiteisiin.