1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. 20.1.1992 Terveydenhuollon muuttuneet haasteet
Pääkirjoitus 3/1992 vsk 47 s. 140

20.1.1992 Terveydenhuollon muuttuneet haasteet

Julkisuudessa on hiljan keskusteltu rahoituspaineista, joita ns. suuret ikäluokat lähitulevaisuudessa aiheuttavat eläkejärjestelmille. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että erityisesti yli 85-vuotiaitten määrän voimakas kasvu ensi vuosituhannen alkupuolella lisää myös terveydenhuollon palvelujen kysyntää voimakkaasti. Palvelujen lisätarpeen määrän ja laadun tarkka määrittely on vaikeaa, eikä siihen näytä kukaan rohkaistuneen vielä tähän mennessä.

Merkittävä epävarmuustekijä tulevaa palvelutarvetta arvioitaessa on vanhusten sairastavuuden mahdolliset muutokset. Ovatko sodan jälkeen syntyneet ikäluokat, jotka ovat eläneet olennaisesti toisenlaisen elämän kuin tämän päivän vanhukset, aikanaan eläkeläisinä terveempiä kuin nykyiset vanhukset? Olipa niin tai ei, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen on pystyttävä sellaisiin rakenteellisiin muutoksiin, jotka edistävät ikääntyneen selviytymistä mahdollisimman pitkälle pysyvän laitoshoidon ulkopuolella. Järkevien toiminnallisten kokonaisuuksien aikaansaaminen edellyttää totuttujen hallintokuntarajojen muuttamista, mahdollisesti niitten hävittämistä kokonaan.

Uudet, korkeatasoista osaamista ja teknologiaa hyödyntävät hoitomahdollisuudet lisääntyvät nopeasti. Uuden teknologian käyttöönottoa voidaan tiukan talouden aikana hidastaa hallinnollisilla päätöksillä jonkin aikaa, mutta uusi innovaatio lyö tiedotusyhteiskunnassa itsensä lopulta läpi tavalla tai toisella. Lääketieteen kehitys synnyttää paradoksaalisesti vaikeasti ratkaistavia ongelmia itse sairaalatoiminnalle.

Tämä kehitys on jo nyt johtanut sairaanhoitomme palvelujen "relatiiviseen puutteeseen". Hoitoratkaisuja ei voida tehdä enää puhtaasti medisiinisten indikaatioiden perusteella. On sanottu, että valintaa ei voida jättää yksinomaan lääkärien vastuulle. Jos näin on todella tarkoitus menetellä, niin yleisen keskustelun asemasta on ryhdyttävä miettimään sairaanhoidon arkipäivän tarpeisiin konkreettisia toimintamalleja, joilla tilannetta muutetaan.

Kysymys hoidon valinnasta kietoutuu kipeimmin hoidettavan ikään. Vaikka jo tällä hetkellä palvelujen käyttöä rajoitetaan iän perusteella "hiljaisin" hoitopäätöksin, on muistettava, että iäkkäät ihmiset kokevat tämän loukkaavana. Kun ensi vuosituhannen alussa eläkkeellä olevat muodostavat selvästi suurimman äänestäjäryhmän, ei tilanne voine jatkua ainakaan ilman vastalauseita nykyisellään.

On ilmeistä, että kansantalouden ohimenevästä lamasta ei seuraa automaattisesti terveydenhuollossa paluuta parin viimeisen vuosikymmenen lihaviin vuosiin. Sosiaali- ja terveysmenot lohkaisevat jo nyt leijonan osan julkisista menoista. Kasvunvaraa on tuskin kovin paljoa jäljellä. Sairaanhoidon talouden pysyvä tiukkeneminen ja yhteiskunnan keskitetyn kontrollin löystyminen johtavat palvelun maksajan hyötyhakuiseen, eri palvelujen tuottajien väliseen kilpailuttamiseen. Tämä muuttaa vuosikymmenen lopun sairaanhoidon toimintatapoja ja edellyttää hallinnolta valmiuksia, joihin tähän mennessä ei ole totuttu.

Lue myös

Vuoden 1993 alusta voimaan astuvaksi suunniteltu valtionosuusjärjestelmän uudistus vaikuttaa maamme terveydenhuoltoon enemmän kuin tähän mennessä ehkä on pystytty hahmottamaan. Peruskunta on tulevaisuudessa sairaalapalvelujen ostaja. Tämä toiminta on hallinnoitava. On erittäin todennäköistä, että kunnat pyrkivät tekemään myös sairaanhoitoa mahdollisimman paljon itsensä hallitsemissa laitoksissa eli yhden kunnan omistamissa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Sairaanhoidon porrastus muuttuu, josta seuraa edelleen ainakin suuremmissa sairaaloissa vaikeita sopeuttamisratkaisuja.

Suomi on menossa mukaan eurooppalaiseen elämänmenoon tavalla tai toisella. Tämä mahdollistaa myös terveydenhuollossa työskentelevien työntekijöiden nykyistä vapaamman liikkumisen yli valtioiden rajojen. Kansainvälistyvä terveydenhuollon työvoima merkitsee muutosta moneen totuttuun asiaan, sopeutumista ja myös ammatillisen valvonnan merkityksen lisääntymistä.

Eurooppalaiseen aikaan siirtyminen tuo mukanaan myös eurooppalaista ajattelua: maassamme nyt yksituumaisesti hyvinvoinnin kannalta korkealle noteeratut terveyspalvelut eivät välttämättä pysy samassa asemassa jatkuvasti. Voimmeko luottaa valistukseen ja siihen, että terveyden ja terveydenhuollon nykyinen arvostus säilyisi myös tulevaisuudessa? Tämä ei ole itsestäänselvyys. Terveydenhuollon on puolustettava tulevaisuudessa tarpeitaan enemmän kuin nyt.

Terveydenhuoltomme parin viimeisen vuosikymmenen aikainen kehitys on osoitus eri kansalaispiirien suuresta halusta järjestää hyvä terveysturva kaikille kansalaisillemme. Terveydenhuollon kehittäminen näyttää nyt olevan jonkinlaisessa taitekohdassa. Moni asia on muuttumassa, eikä lopputuloksesta ole kenelläkään täysin selvää näkemystä.

Etusivulla juuri nyt

Työssä
Kun aika on – näin lopetat vastaanoton

Lääkäri ei voi lopettaa vastaanottoaan noin vaan.

Tieteessä
Lääkkeiden riskinjakosopimuksille on selvä tarve

Sairaaloiden ja lääkeyritysten sopimukset ovat yleistyneet Suomessakin.

Ajassa
Mihin yleislääkäripäivystäjää tarvitaan yöllä?

Ei pidä lähteä lääkärin ammattiin, jos ajattelee, että tehdään virkamiestyötä virka-aikana päiväsaikaan, sanoo lääkintöneuvos Timo Keistinen.

Liitossa
Laatupalkinnosta kilpailee kolme finalistia

Yksi finalisteista on Heinola, jossa on kehitetty vanhuspalveluiden lääkäritoimintaa – kuvassa ovat johtava ylilääkäri Kirsi Timonen sekä geriatrian erikoislääkärit Pirjo Peltomäki ja Markus Peltonen.

Tiedepääkirjoitus
Parkinsonin tauti – uraatistako apua?

Uraattitason nostaminen farmakologisesti voisi hidastaa sekä motoristen että kognitiivisten oireiden etenemistä, kirjoittaa Tua Annanmäki.

Ajassa
Mukana porukassa

– Johtoryhmässä on päässyt tutustumaan työyhteisöön laajemmin, kertoo erikoistuva lääkäri Joel Holmen.