1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. 20.4.1992 Paljastava talouskriisi
Pääkirjoitus 12/1992 vsk 47 s. 1122

20.4.1992 Paljastava talouskriisi

Kun tasavallan hallitus pakotettiin päätöksentekoon talouden tukemiseksi, erottui valtapuolue selvästi sivustakatsojista. Ideologisen dominanssin lisäksi konkretisoitui myös tärkeitä, ilmeisen pysyviksi jääviä yhteiskunnallisia trendejä.

Tehdyssä säästöratkaisussa keskustapuolue ei jättänyt muille mitään sanomista. Se on aina ajanut maatalousväelle sopivaa määräsuuruista perusturvaa kaikille, kun taas kokoomuksen on otaksuttu puolustaneen ansiosidonnaisia eläkkeitä, työttömyysturvaa ja sairausvakuutusta. Hallitus lähti kuitenkin yksimielisesti purkamaan ansaintaperiaatetta kaikesta sosiaaliturvasta. Esimerkiksi niiden julkisissa viroissa olevien eläkkeitä karsittiin, joiden työsuhde alkaa ensi vuonna. Päätöksellä ei ole mitään tekemistä laman torjumisen kanssa, sillä ratkaisun säästövaikutus alkaa näkyä vasta 30-40 vuoden kuluttua. Tulevaisuuteen tähtäävät päätökset johtaisivat mm. siihen, että lääkäri ei tule koskaan saamaan edes pienennettyä täyttä eläkettä, kun täyden eläkkeen vaatima työssäoloaika on venytetty 30:stä 40:een vuoteen.

Hyvinvointivaltion kehittäminen entiseltä pohjalta pysäytettiin. Julkisen kulutuksen supistaminen tunnustetaan yleisesti välttämättömäksi, ja sosiaalidemokratian ajatusmaailmaan pohjautuvan verovaroin rahoitetun palvelujärjestelmän purkaminen sopii tähän henkeen. Hallituksen päätös olla perustamatta suurta osaa viisivuotissuunnitelmissa mainituista viroista lienee tulkittava lähinnä asiaa tukevaksi mielipiteenilmaukseksi, sillä ensi vuonna uuden valtionapujärjestelmän astuessa voimaan virkojen perustaminen ei ole enää valtion päätettävissäkään. Kuntien vaikeudet tuntien on kuitenkin uskottava, että n. 300 lääkärinvirkaa jää perustamatta seuraavan kolmen vuoden aikana.

Kaikki ymmärtävät, että valtionkin on vihdoin ryhdyttävä säästämään ja että säästökampanja oli välttämätön. Sen sisältö olisi kuitenkin voinut olla kokonaan toisenlainen. Palkansaajajärjestöjen väite siitä, että koko operaatio maksatetaan palkansaajilla ei ole tuulesta temmattu. Lähes käsittämätöntä on, että maatalouden massiiviseen tukirakenteeseen ei säästöohjelmassa kajota. Edes jostakin periksi antaakseen Kepu olisi voinut lykätä ehdottamaansa hammashoidon SV-uudistusta ja säästää puoli miljardia vuodessa. Jo tällä olisi voitu reilusti rahoittaa työttömyyspäivärahojen peruskorvauksiin tehdyt leikkaukset.

Puolueellinen ratkaisu on omiaan tarpeettomasti syventämään epäluuloisuutta ja juopaa palkansaajien ja maatalousväen välillä. Erityisen räikeää on se, että hallitus rikkoi tekemäänsä Tupo-sopimusta, tuloksenkin kannalta jokseenkin hyödyttömästi. Se pakottaa palkansaajajärjestöt lähes väkisin puolustautumaan, mikä ei tiedä hyvää jatkossa. Tupo-neuvottelujakin pitäisi käydä jälleen syksyllä. Pienessä

maassamme tarvittaisiin nyt jos koskaan konsensushenkeä ja yhteiseen hiileen puhaltamista. Tehtyjen ratkaisujen jälkeen on helpompi ymmärtää, miksi hallituksen on ollut kovin vaikea tulla toimeen palkansaajajärjestöjen kanssa, eikä ole hevin

luultavissa, että tilanne paranisi jatkossakaan.

Lue myös

Itsensä kaltoin kohdelluiksi tuntevilla palkansaajajärjestöillä paineet ovat kovat. Suurtyöttömyyskään ei tunnu hillitsevän intoa demonstraatioihin, eniten niitä hillitsee järjestöjohdon tietoisuus mellakoinnin mahdollisista katastrofaalisista vaikutuksista maan taloudelle. Lakot saattaisivat johtaa markan devalvaatioon, joka tulisi tässä vaiheessa kalliiksi kaikille. Ulkomaanvelkaa on sekä valtiolla että teollisuudella liikaa, eikä devalvoiminen auttaisi tässä vaiheesssa merkittävästi vientiä. Lähiajat näyttävät purkautuvatko paineet kaikesta huolimatta, paljon jää joka tapauksessa muistiin.

Vaikka ratkaisujen siunaaminen on eduskunnan asia, on uusi aikakausi epäilemättä alkanut. Pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ollaan siirtymässä markkinatalousmalliin porvarihallituksen voimin. Nyt aikaansaatu sosiaaliturvan ansiosidonnaisuuden vähentäminen sopii huonosti markkinatalouden ilmeeseen ja ratkaisun kestävyys on kyseenalainen. Julkisten menojen karsiminen heijastelee sen sijaan pysyvämpää yhteiskunnallista suuntausta, ja näiden palveluiden tarjoajien on syytä ottaa annettu viesti kaikella vakavuudella huomioon. Terveydenhuollon palvelukyky ja sen kysyntä tulevat jatkossakin kasvamaan, mutta verovaroin ei alan kehittäminen enää onnistu. Julkisia palveluita supistetaan, eivätkä julkiset resurssit pysty jatkossa takaamaan edes palvelutason säilymistä ennallaan. Onkin kiireesti ryhdyttävä etsimään muita ratkaisuja.

Etusivulla juuri nyt

Tieteessä
Tytöillä on suurempi riski loukkaantua jalkapallossa

40 prosenttia lasten saamista vammoista oli lieviä.

Tieteessä
Oksikodoni sopii synnytyskivun lievitykseen

Avautumisvaiheen alkuvaiheessa ihonalaisesti annettu oksikodoni lievitti supistusten aikaisia kipuja tehokkaasti.

Ajassa
Työhyvinvointi jopa parani

Krooninen väsymys väheni koronakeväänä, raportoi Työterveyslaitos.

Blogi
Elokuu – paluu pienempiin bootseihin

Tuhkimon taika haihtuu ja palataan takaisin omaan arkeen, kirjoittaa Terhi Savolainen.

Kommentti
Uusi normaali: lapset kärkeen

On aika herätellä keskustelua yhteiskunnan tärkeysjärjestyksestä, kirjoittaa Silja Kosola.

Ajassa
Poikkeusaika ei vähentänyt päivystysleikkauksia

Päivystyskirurgian saatavuus on turvattava myös poikkeusaikoina, osoittaa TAYS:n johtama tutkimus koronakeväältä.