1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Hoitoja on annettava oikeudenmukaisesti
Pääkirjoitus 22/2013 vsk 68 s. 1623

Hoitoja on annettava oikeudenmukaisesti

“Voinko saada parasta hoitoa vai panttaako sairaala kalliita hoitoja?" on monelle lääkärille tuttu kysymys, joka nousi myös otsikoihin viime viikolla. Suomessa potilaalla on lain mukaan oikeus terveydentilansa edellyttämään hoitoon eikä hoitoa voida evätä taloudellisin perustein. Vuonna 2005 eduskunnan oikeusasiamies ratkaisi Fabryn taudin kalliiseen lääkehoitoon liittyvän kiistan toteamalla, ettei taloudellisia seikkoja voida pitää hoitojen priorisoinnin perusteluina.

Sairauksien lisääntyminen väestön ikääntyessä ja julkisen talouden velkaantuminen johtavat kuitenkin säästöpaineisiin. Alati kasvava lääkebudjetti haastaa talouden suunnittelun kaikkialla erikoissairaanhoidossa. Erityisen tähdellinen kysymys on syöpäsairauksissa, joihin on yhä enemmän erittäin kalliita hoitoja ja joissa kaksikanavainen lääkekorvausjärjestelmä lisää epätasa-arvoa. Kansainvälisesti arvostetulla foorumilla on todettu, että rikkaissakin maissa tarvitaan merkittäviä ajattelu- ja toimintatavan muutoksia, jotta tulevaisuudessa voitaisiin toteuttaa korkealaatuista ja tasa-arvoista syövänhoitoa (1).

Syöpälääkkeiden kulutus annoksina laskettuna lisääntyi Suomessa 16 % vuosina 2008-11 (2). Samassa ajassa syöpälääkkeisiin käytettiin tukkuhintojen mukaan laskettuna 22 % enemmän rahaa ja syöpäpotilaiden määrä kasvoi 10 %. Trendi jatkuu: vuonna 2020 todetaan 15-20 % enemmän uusia syöpiä kuin tänä vuonna (3).

Mitä lääkekulujen hallitsemiseksi on tehtävissä? Tarvitaan yhteisesti sovitut, tieteellisesti perustellut hoitokäytännöt, joiden noudattamiseen sitoudutaan. Niiden taustaksi kaivataan lisää kliiniseen tutkimukseen integroituja riippumattomia kustannus-hyötytutkimuksia. Osa lääkehoidosta on teholtaan marginaalista, ja ylihoidosta on tullut kansainvälisesti tunnustettu ongelma (1,4,5). On keskusteltu siitä, kuinka pitkä elinaikahyöty voitaisiin katsoa merkittäväksi, mutta konsensusta asiasta ei ole. Ei ole helppoa arvioida lääkkeiden hyötyjä ja haittoja yksilötasolla eikä soveltaa satunnaistetussa asetelmissa testattuja tuloksia käytännön elämässä (6). Elinaika on lääketieteen perinteinen mittari, mutta kukaan ei toivo itselleen kärsimyksentäyteisiä kuukausia sairaalassa. Tulevaisuudessa kuullaan yhä enemmän potilaan itsensä hoidolle asettamia tavoitteita - potilaskeskeinen lääketiede muuttaa käytäntöjä (7). Se voi tuottaa paitsi parempaa hoitoa, myös säästöjä (5). Samansuuntaisesti vaikuttaa toivottavasti hoitojen nykyistä tarkempi suuntaaminen niistä hyötyville kasvaimen geeniprofiloinnin avulla.

Lue myös

Asiantuntijoiden tulee seurata lääketieteen kehitystä ja ottaa käyttöön uusia hoitoja. Ei kuitenkaan sellaisia, joista näyttö on vähäistä. Kuinka pieni hyöty tahansa millä hinnalla tahansa -eetos tarkoittaa epätasa-arvoisen hoidon suosimista. Samalla se siirtää resursseja uusiin lääkkeisiin kaikelta muulta, esimerkiksi oireiden hyvältä hoidolta. Ammattilaisten tulee olla kustannustietoisia ja pohjata näkemyksensä puolueettomaan tietoon.

Alussa mainittu lain tulkinta on kasvavien potilasmäärien ja hoitojen hintakehityksen kanssa vakavassa ristiriidassa. Tämän tosiasian kieltäminen asettaa lääkärit tukalaan tilanteeseen ja altistaa kansalaiset sattumanvaraisille päätöksille: se saa, joka ajaa etuaan julkisuudessa.

Tarvitaan potilaiden, asiantuntijoiden ja päättäjien yhteistyötä ja tietoon perustuva läpinäkyvä järjestelmä. Aluksi tulee sopia toimivasta kansallisesta menettelystä, jolla päätetään uusien hoitojen käyttöönotosta joustavasti. Yhteisten pelisääntöjen merkitys korostuu entisestään, kun potilaat voivat ensi vuonna valita hoitopaikkansa.

➤ Kirjallisuutta, katso s. 1624.

Kirjoittajat
Sirkku Jyrkkiö
hallinnollinen osastonylilääkäri
TYKS, syöpäklinikka
Päivi Hietanen
lääketieteellinen päätoimittaja
Suomen Lääkärilehti
Pirkko-Liisa Kellokumpu-Lehtinen
professori, ylilääkäri
TAYS, syöpätautien klinikka

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Uusi Lastensairaala paransi perheiden tyytyväisyyttä

– Hoidon perhekeskeisyys ja vanhempien läsnäolo toteutuvat nyt uudella ­tavalla, sanoo Lasten ja nuorten sairauksien linjajohtaja, lastenlääkäri Pekka Lahdenne.

Tiedepääkirjoitus
Pamoja tulinde maisha – yhdessä säästämme elämää

Kongon demokraattisessa tasavallassa ebolatautiepidemia alkoi yli vuosi sitten ja marraskuun 2019 loppuun mennessä infektioon on sairastunut 3 304 potilasta ja kuollut 2 199, Veli-Jukka Anttila kirjoittaa.

Ajassa
Apotti laajenee pääkaupunkiseudulla

– Alkuun oli pelonsekainen fiilis, sanoo Uudessa lastensairaalassa työskentelevä Mikael Kuitunen.

Ajassa
Miksi ei Potilasturvallisuuskeskus?

Vaasassa perustettiin viime vuonna keskus, joka on saanut enemmän ­huomiota nimestään kuin tehtävästään.

Pääkirjoitus
Yleislääketieteen rajat hämärtyvät

Yleislääkärien keskittyminen suppeampiin kokonaisuuksiin tulee väistämättä tarpeelliseksi, kirjoittaa Petja Orre.

Tieteessä
Kesätyöstä urkeni ura väitöskirjaan

Arttu Kurtelius tarkastelee väitöstutkimuksessaan aivovaltimoiden aneurysmataudin tautiyhteyksiä ja suvuttaista esiintymistä