1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Miksi lääketieteen totuus muuttuu?
Pääkirjoitus 4/2012 vsk 67 s. 219

Miksi lääketieteen totuus muuttuu?

Kun ensimmäiset tutkimukset toisen polven antidepressanteista julkaistiin, uskottiin onnellisuuspillereiden olevan ratkaisu masennukseen. Jatkotutkimukset ovat pudottaneet tehon kolmannekseen. Ilmiö on tuttu muiltakin lääketieteen aloilta. Esimerkiksi monet uudet syöpälääkkeet ja vaikkapa E-vitamiini sydän- ja verisuonitautien estossa ovat olleet innostavia hoitoja kontrolloimattomissa tutkimuksissa, mutta satunnaistetut tutkimukset ovat tuoneet jäitä hattuun. Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että jopa runsaasti siteeratut, arvostetuissa lehdissä julkaistut tulokset näyttäytyvät seurannan valossa ristiriitaisina (11 Ioannidis JPA. Contradicted and initially stronger effects in highly cited clinical research. JAMA 2005;294:218-28.). Lääketiede pohjaa luonnontieteeseen, mutta miksi luonto antaa meille näin erilaisia vastauksia?

Satunnaisvirheen vaara on suuri, kun otoskoot ovat pieniä ja tutkimukset kontrolloimattomia. Sattuma ei kuitenkaan jakaisi tuloksia ainoastaan positiiviselle puolelle, vaan ripottelisi ne hajalleen. Tällöin satunnaistetut tutkimukset kuljettaisivat tulosta kohti keskiarvoa. Näin ei ole, vaan hoidon teho näyttää väistämättä heikkenevän (22 Ioannidis JPA .Comparison of evidence of treatment effects in randomized and nonrandomized studies. JAMA 2001;286:821.). Kanadalainen tiedemies Richard Palmer ilmaisi asian näin: "Selektiivistä tiederaportointia on kaikilla. Monet totuutena pitämämme yleistykset ovat parhaimmillaan liioiteltuja biologiselta merkitykseltään. Pahimmillaan ne ovat toistetusti esitettyjen uskomuksien kollektiivisia illuusioita" (33 Lehrer J. The truth wears off. Is there something wrong with the scientific method? The New Yorker, 13.12.2010.).

Ilmiölle on etsitty monenlaisia selityksiä. Tiedetään, että tutkijat raportoivat enemmän positiivisia tuloksia, ja että vertaisarviointi on taipuvainen vahvistamaan innostavaa ilmiötä toistotutkimuksissa. Lääketieteen lehtien foorumeilla keskustellaan paljon julkaisuvinoutumasta – positiivisilla ja dramaattisilla tuloksilla kynnys näkösälle pyrkii olemaan matalampi. Tähän on etsitty lääkettä kansainvälisistä tutkimusrekistereistä, niin että ainakin tutkimusten seuranta olisi mahdollista. Siitä on kuitenkin vaikea päästä mihinkään, että julkaisutoiminnalla on taloudelliset intressinsä ja inhimilliset ulottuvuutensa – uutisarvolla on merkitystä.

Lue myös

Mittaaminen on vaikeaa ja tutkija saa usein itsekin ristiriitaisia tuloksia toistaessaan koettaan. Mikä on sitten tutkijan osuus tuloksiin? Onko efektin heikkeneminen jatkotutkimuksissa vain illuusion vähenemistä? Tutkija valitsee aina omat lähtökohtansa ja metodinsa. Ihmisillä on taipumus uskoa omiin hypoteeseihinsa, siihen mikä tuntuu järkeenkäyvältä. Kulttuurinen konteksti vaikuttaa tuloksiin: idässä julkaistut akupunktiotutkimukset ovat järjestään positiivisia, länsimaissa huomattavasti harvemmin (33 Lehrer J. The truth wears off. Is there something wrong with the scientific method? The New Yorker, 13.12.2010.). Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sillä näin ihmismieli toimii. Sekin voi vaikuttaa tutkijaan, että tuloksilla on merkitystä omalle tai laitoksen maineelle ja taloudelle.

Varhaisilla ylioptimistisilla tuloksilla on toivoa luovia, mutta myös haitallisia seurauksia. Voimavaroja menetetään vääriin hoitoihin ja seurantatutkimuksiin. Väärät uskomukset vaikuttavat pitkään vastakkaisista tuloksista huolimatta. Vaikka estrogeenin Alzheimerin tautia ehkäisevä vaikutus oli kumottu satunnaistetussa tutkimuksessa, sitä siteerattiin väärin yli puolessa julkaisuista (44 Tatsion A, Bonitsis NG, Ioannidis JPA. Persistence of contradicted claims in the literature. JAMA 2007;298:2517-26.). Pahimmillaan epäluotettava tieto, kuten ylioptimistiset raportoinnit rintasyövän korkea-annoshoitojen tehosta, johtaa vakaviin haittoihin ja kuolemiin.

Tiedon muuttuminen on tärkeää, kertoohan se lääketieteen itseään korjaavasta luonteesta ja pyrkimyksestä totuuteen. Silti meillä on syytä nöyryyteen ja kriittisyyteen, sillä juuttumisella vääriin oletuksiin ja omaan oikeassa olemiseen on kallis hinta. Oikeaksi osoitettu väite ei välttämättä ole totta, eikä oikeaa oletusta ole aina helppo todistaa.

Kirjoittajat
Päivi Hietanen
lääketieteellinen päätoimittaja
Kirjallisuutta
1
Ioannidis JPA. Contradicted and initially stronger effects in highly cited clinical research. JAMA 2005;294:218-28.
2
Ioannidis JPA .Comparison of evidence of treatment effects in randomized and nonrandomized studies. JAMA 2001;286:821.
3
Lehrer J. The truth wears off. Is there something wrong with the scientific method? The New Yorker, 13.12.2010.
4
Tatsion A, Bonitsis NG, Ioannidis JPA. Persistence of contradicted claims in the literature. JAMA 2007;298:2517-26.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
”Yksi tähti oli ansaittu”

Jyväskylän terveyskeskus otti opiksi erikoistuvien ­palautteesta.

Tiedepääkirjoitus
Elinikä pitenee, mutta kestääkö terveys?

Merkittävä uhkatekijä toimintakykyiselle vanhenemiselle on lihavuusepidemia, kirjoittaa Timo Strandberg.

Ajassa
Korona-ajan etätyö sujunut pääsääntöisesti hyvin

Etätyötä voitaisiin tehdä vastedes paljon enemmän kuin ennen koronaa, toteavat Työterveyslaitoksen asiantuntijat.

Tieteessä
Lääkärijohtajat käyttävät tietojärjestelmiä johtamisen tukena päivittäin

Suurin osa koki joutui hakemaan tietoja monesta järjestelmästä.

Kolumni
Munasolumarkkinoilla

Luonto pelaa todennäköisyyksillä, kirjoittaa Anu Wartiovaara.

Pääkirjoitus
Kohti kestävää terveydenhuoltoa pienin ja suurin askelin

Pieniä tekoja ekologisen kestävyyden hyväksi voi meistä jokainen tehdä, kirjoittaa Mervi Kattelus.