1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Ovatko äidinmaidonkorvikkeet jo optimaalisia?
Pääkirjoitus 47/2007 vsk 62 s. 4401

Ovatko äidinmaidonkorvikkeet jo optimaalisia?

Tutkimusraportit ja äidinmaidonkorvikkeiden esitteet toistavat suorastaan liturgisesti äidinmaidon ihanteellisuutta vauvan ravintona, mutta on syytä muistaa, että äidinmaidon ravintosisältö on kompromissi äidin ja vauvan tarpeiden välillä. Vauvan menestymisen tärkein ehto on äidin kyky hoivata vauvaa - äidin ravitsemus on ensisijainen. Äiti on voinut uhrata ravinnostaan vauvan hyväksi vain ehdottomasti tarvittavan minimin. Tästä selvä esimerkki on äidinmaidon vähäinen rautapitoisuus. Rauta on niukka ravinne ja äidin pitää pystyä korvaamaan raskauden ja synnytyksen aiheuttamat menetyksensä. Vaikka raudan imeytyminen äidinmaidosta on monin kerroin parempi kuin korvikkeista, vauvan saadessa yksinomaista rintamaitoa yli 6 kuukautta raudanpuute tulee yhä yleisemmäksi. Korvikkeen rautapitoisuus on kymmenkertainen äidinmaidon pitoisuuteen nähden, ja vaikka siitä imeytyy vain noin viidennes, se estää raudanpuutoksen synnyn vauvalle.

Sen sijaan rintamaidon suojatekijöitä ei korvikkeisiin saada samalle tasolle. Äidinmaito sisältää niin epäspesifisinä kuin mikrobispesifisinäkin tekijöinä monipuolisen suojan primitiivisissä oloissa vastasyntynyttä vauvaa uhanneita, ennen kaikkea suolistoperäisiä infektioita vastaan. Keskeisiä siinä ovat monet lopulta ravinnoksi käytettävät valkuaiset, oligosakkaridit, nukleotidit sekä spesifiset IgA-vasta-aineet. Missä määrin suojamekanismit voivat estää muita kuin suoli-infektioita, on epäselvää. Ainakin oligosakkaridien avulla mikrobien kiinnittyminen ylähengitysteihin voi estyä, ja immunologiseen kudokseen vaikuttavat sytokiinit ja kemokiinit voivat kypsyttää ja suunnata vauvan vastustuskyvyn kehittymistä.

Rintamaidon sisältämät suojamekanismit ovat kehittyneet tuhansien sukupolvien aikana eivätkä menneen vuosisadan epidemiologiset muutokset ole voineet niihin vaikuttaa. Ei siis voida olettaa, että äidinmaidon saanti voisi estää uusien valtavasti lisääntyneiden tautien, erityisesti allergioiden tai autoimmuunitautien, kehittymistä. Vaikutus voi yhtä hyvin olla negatiivinen: molempien tautiryhmien yleistymisestä on syytetty hygieenisyyden lisääntymistä ja vähentynyttä vaikeiden infektioiden aiheuttamaa immunostimulaatiota. Toisaalta äidinmaito vaikuttaa suuresti vauvan immunologisen kehityksen kannalta tärkeimmän stimulaation lähteen, suoliston bakteerikannan, kehittymiseen ja myös tätä kautta näiden tautien ilmaantumiseen. Emme vielä tiedä, mikä on näiden tautien synnyn estämiseksi optimaalinen ravinto vauvalle.

Kuten tämän lehden artikkelissa (s. 4409-16) todetaan, lehmänmaidon valkuaisista on mahdollista teollisesti muuntaa äidinmaitoa muistuttava seos. Valkuaismäärä on käsittelemättömässä lehmänmaidossa kolminkertainen äidinmaitoon nähden, mutta kun valkuaispitoisuutta vähennetään 12-13 g/l ja hera-kaseiinisuhteeksi muutetaan 60/40, ovat vastasyntyneen veren aminohappopitoisuudet ja jäännöstyppi samalla tasolla kuin äidinmaitoa saavan vauvan. Korvikkeiden valkuaispitoisuudet ovatkin tällä tasolla, ja epäilemättä vauva saa niiden korkea-arvoisista lehmänmaidon valkuaisista tarvitsemansa aminohapot. Kokonaisvalkuaispitoisuuden tulisi pienetä vauvan tarpeiden vähentyessä ensimmäisten kuukausien nopean kasvun jälkeen. Näin tapahtuukin rintamaidossa, mutta teollisuus tarjoaa epäloogisesti yli 4-6 kuukauden ikäisille vauvoille korvikkeita, joissa valkuaispitoisuus on sama tai suurempi kuin vastasyntyneelle tarkoitetuissa.

Lue myös

Korvikkeen valkuaiset ovat kuitenkin ihmiselle vieraita ja laukaisevat aina immuunireaktion vauvassa. Vastasyntynyt on istukan kautta saanut äidiltään IgG-tyyppiset vasta-aineet, myös ruokavasta-aineita, jotka häviävät vähitellen. Kun vieraita ruoka-antigeeneja tuodaan vauvan suoleen, hänen voidaan osoittaa reagoivan sekä kiertäviä vasta-aineita muodostaen että valkosolujen herkistymisellä. Terveellä vauvalla vasteet vähitellen sammuvat ja tuloksena on toleranssi ruokavalkuaisille. Kuinka tärkeitä nämä vasteet ovat immunologiselle kehitykselle ja voivatko ne johtaa immunologisen tasapainon häiriöihin, autoimmuunitauteihin tai allergioihin, on epäselvää.

Lihavuus on niin aikuisten kuin lastenkin tavallisin ravitsemushäiriö. Korvikkein ruokitun vauvan painon kehitys ensimmäisellä ikävuodella on erilainen kuin rintamaitoa saaneen: aluksi korvikeruokittu vauva kasvaa ja saa lisää painoa hitaammin kuin rintaruokittu, mutta 3 kuukauden jälkeen kehitys muuttuu päinvastaiseksi ja ensimmäisen ikävuoden jälkeen korvikeruokitut vauvat ovat keskimäärin lihavampia kuin rintamaitoa saaneet. Meta-analyysit viittaavat siihen, että ero säilyy myöhemmällä iällä: varhainen korvikeruokinta on lapsuusiän lihavuuden riskitekijä. Energiatiheydeltään maidot ovat samanlaiset, ja eron syyt ovat selvittämättä. Ainakin on syytä neuvonnassa korostaa, että ruokaa ei pidä vauvallekaan antaa muuta kuin ravitsemustarpeen täyttämiseksi - ei lohdutukseksi eikä rauhoittamiseksi.

Rintamaidon elintärkeät edut ja keinoruokinnan suuret riskit ovat kehitysmaissa edelleen selvät. Korkeatasoisen hygienian maissa, kuten Suomessa, korvikeruokinta ei huononna vauvan tulevaisuutta. Teollisuuden ei pidä tyytyä matkimaan rintamaitoa tuotteissaan, vaan sen tulisi kehittää tuotteita, joilla näiden maiden lasten suurimpia terveysriskejä, kuten lihavuutta, voitaisiin vähentää.

Kirjoittajat
Erkki Savilahti
professori, lastentautien erikoislääkäri
HUS, Lasten ja nuorten sairaala
erkki.savilahti@hus.fi

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Tietosuojavaltuutettu: Sote-ala tulkitsee tietosuojaa väärin

– Kuka näitä tulkintoja oikein tekee, kysyi tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio sote-alan seminaarissa torstaina.

Ajassa
Lääkäriliiton yt-neuvottelut päättyivät

Neuvottelut johtivat kuuden työsuhteen päättymiseen.

Tieteessä
Pilkkovatko suolen mikrobit lääkkeet?

Lääkkeiden teho voi vaihdella potilaan suolen mikrobivalikoiman mukaan.

Työssä
Kädenpuristus kertoo paljon Liisamari Krügerille

Epämääräinen arvio puristus­voimasta ei riitä, vaan se tulisi mitata.

Liitossa
Palkasta pitää voida puhua

Arvostus mitataan perinteisesti euroilla, eikä siinä ole mitään hävettävää, kirjoittaa Minna Kaarisalo.

Tieteessä
Uusi diagnoosimenetelmä voi vähentää verinäytteiden tarvetta

RFS-menetelmään perustuva testi tunnistaa myyräkuumeen virtsanäytteestä.