COVID-19-pandemian hinta on kova sekä terveydenhuollolle että koko kansantaloudelle. Eikä vielä ole edes tietoa, milloin rokote saataisiin ja mitä siitä joudutaan maksamaan. Miljardiluokan menot saavat aiemmat priorisointia ja yksittäisten lääkkeiden tai tekonologioiden hintaa koskevat keskustelut näyttämään näperrelyltä.
Siitä huolimatta – tai juuri siksi – on tarpeen keskustella siitä, mitä kaikkea yhteisillä varoilla tutkitaan ja hoidetaan. Lääkärin autonomia ei tarkoita villiä vapautta ottaa potilaan hoidossa käyttöön kaikkea mahdollista oman kiinnostuksen tai henkilökohtaisen arvion perusteella, markkinoinnista puhumattakaan.
On tärkeää, että lääkärikunta osallistuu vahvasti palveluvalikoiman määrittelyyn.
Lääkäriliiton autonomia-huoneentaulussa (11 https://www.laakariliitto.fi/site/assets/files/5119/autonomia_laakarin_tyossa_-_huoneentaulu.pdf) lääkäri sitoutuu
– pitäytymään lääketieteellisesti perustelluissa ja yleisesti hyväksytyissä tutkimusmenetelmissä ja hoidoissa
– noudattamaan työssään ammattikunnan yhdessä sopimia hoitolinjauksia ja -suosituksia potilaan yksilöllinen tilanne huomioiden
– pyrkimään kustannusvaikuttavuuteen, jotta terveydenhuoltomme resurssit tulevat tehokkaasti käytetyiksi.
Haaste on siinä, kuinka yksittäinen lääkäri pitää tietonsa ajan tasalla kaikkien suositusten ja ohjeiden, tieteellisten julkaisujen ja markkinoinnin viidakossa. Erot lääkärien, sairaaloiden ja alueiden käytännöissä saattavat olla yllättävän suuria, kansainvälisistä eroavaisuuksista puhumattakaan.
Lääkäriseura Duodecimin sekä kotimaisten ja kansainvälisten erikoislääkäriyhdistysten hoitosuositukset ovat erittäin tärkeitä. Niidenkin välillä saattaa olla ristiriitaisuuksia.
Palveluvalikoimaneuvosto PALKOn tehtävänä on seurata ja arvioida terveydenhuollon palveluvalikoimaa sekä antaa suosituksia terveyden- ja sairaanhoidon toimenpiteiden, tutkimusten sekä hoito- ja kuntoutusmenetelmien kuulumisesta siihen tai rajaamisesta pois siitä (22 https://stm.fi/neuvottelukunnat/terveydenhuollon_palveluvalikoimaneuvosto). Toiminta perustuu terveydenhuoltolain 78a §:ään ja se alkoi vuonna 2014.
PALKO on antanut vuosina 2015–2020 yhteensä 37 suositusta, joista 29 on koskenut lääkkeitä. Palveluvalikoimasta pois rajaavia suosituksia on 6, esimerkiksi polvikuluman tähystyskirurgisesta hoidosta, joka ei siis kuulu julkisesti rahoitettuun terveydenhuollon palveluvalikoimaan.
Palveluvalikoiman määrittäminen on tarpeen myös, jotta rajat ylittävää terveydenhuoltoa koskevan lain mukainen oikeus käyttää terveyspalveluja toisessa EU- tai ETA-maassa tai Sveitsissä toteutuisi. Lähtökohtana on periaate, jonka mukaan henkilöllä on oikeus saada tällainen tutkimus tai hoito korvatuksi samoin perustein kuin kotimaassa.
Professori Minna Kaila ja apulaisprofessori Mirva Lohiniva-Kerkelä ovat juuri saaneet valmiiksi raportin, jossa arvioidaan palveluvalikoiman määrittämisen periaatteita, rakennetta ja kehittämismahdollisuuksia. He toteavat, että palveluvalikoiman sisältöä voidaan ohjata säädöksillä (esim. seulonta-asetus), talousohjauksella (budjettirajoitus, lääkkeiden hinnat) tai PALKOn suosituksilla. Eri tahojen antamien suositusten keskinäistä suhdetta tulisi selkiyttää. Tarvitaan laaturekisterit valvontaa, sanktioita, sopimuksia ja vertailevaa kehittämistä varten.
PALKOn suositukset ovat valmisteluvaiheessa arvioitavina ota.kantaa.fi-palvelussa. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka moni lääkäri on osallistunut tähän julkiseen keskusteluun. On tärkeää, että lääkärikunta osallistuu vahvasti palveluvalikoiman määrittelyyn.
