1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Syöpädiagnoosin voi kertoa hyvin
Pääkirjoitus 49-50/2007 vsk 62 s. 4607

Syöpädiagnoosin voi kertoa hyvin

Ikävän asian perille toimittajaa ei yleensä kiitetä. Riki Sorsa totesi kuitenkin äskettäin olevansa kiitollinen lääkärille, joka kertoi hänelle syöpädiagnoosin. Lääkäri oli vielä muotoillut, että sairaus on "pahemmasta päästä". Potilaan kokemuksen mukaan lääkäri puhui suoraan, mutta empaattisesti ja jätti toivolle tilaa.

Potilashaastatteluihin perustuvissa tutkimuksissa on kehitetty nyrkkisääntöjä vakavan sairauden diagnoosin kertomiseen: kahden kesken tai lähiomaisen läsnä ollessa, ei kierrolla, ei puhelimessa, ei kirjeitse. Lääkärin on hyvä valmistautua hetki tilanteeseen, edetä siinä rauhallisesti ja pitää informaatio yksinkertaisena. Potilaalta on hyvä kysyä, onko kotona ketään, jonka kanssa asiasta voi puhua. On hyvä muistaa, että tilanne on potilaalle ainutkertainen, ja hän muistaa sen elämänsä loppuun asti. On hyvä löytää oikeita sanoja, mutta yhtä tärkeää on, millä sävyllä, ilmeillä ja missä tilanteessa asiasta puhutaan. Kysymyksille ja tunteille pitää olla tilaa. Jatkohoidosta on syytä kertoa jotain rohkaisevaa, mutta usein potilas ei kuule ensimmäisellä vastaanotolla paljonkaan, ja kysymyksiä herää vasta sen jälkeen. Tämän takia on hyvä antaa jokin kontaktinumero. Odotusajan jatkohoitoon tulisi olla mahdollisimman lyhyt, sillä täydellinen epävarmuus tulevaisuudesta on usein sairauden raskain vaihe. Hoito-ohjelman käynnistyminen ja yhteys kokeneisiin ammattilaisiin rauhoittaa.

Tässä numerossa julkaistavassa tutkimuksessa todetaan, että yli puolet eturauhassyöpäpotilaista oli saanut diagnoosinsa kirjeitse tai puhelimitse (Lehto ym, s. 4644-5). Tutkimus on pieni ja sen potilasjoukko yhdistystoimintaan osallistuneita aktiiveja, mutta on epätodennäköistä, että valikoituminen selittäisi pois hälyttävää tulosta. Vain puolet potilaista koki, että lääkärillä oli tarpeeksi aikaa ensimmäisellä vastaanotolla, että henkistä hyvinvointia huomioitiin riittävästi ja kysymyksiin vastattiin. Lääkäriä pidettiin kuitenkin tärkeimpänä tiedon lähteenä.

Eturauhassyövästä kertominen on yksi vaikeimmista potilasinformaatioon liittyvistä tehtävistä, sillä hoitovaihtoehtoja erilaisine haittavaikutuksineen on useita. Potilaan elämäntilanne ja omat toiveet ovat tärkeitä valintaa tehtäessä. Osalle potilaista hoitopäätökseen osallistuminen on luontevaa, mutta toisille se aiheuttaa lisää ahdistusta. Yhä enemmän on kuitenkin niitä, jotka haluavat olla mukana itseään koskevissa ratkaisuissa. Tähän potilas tarvitsee tietoa, mutta tietojen vastaanottaminen stressaavassa tilanteessa ei ole aivan yksinkertaista. Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan vajaa viidennes potilaista katuukin hoitovalintaa jälkeenpäin; katuminen oli yhteydessä alempaan koulutustasoon. Kirjallinen aineisto ja keskustelu omaisten tai potilastoverien kanssa edesauttavat tietoisen päätöksen tekemistä. Riittävä harkinta-aika on niin ikään eduksi asialle.

Suomessa toteutettiin vajaa kymmenen vuotta sitten laaja tutkimus, jossa todettiin 27 %:n rintasyöpäpotilaista saaneen diagnoosinsa puhelimitse ja 3 %:n kirjeessä. Missään muussa Euroopan maassa puhelimessa kertominen ei ollut yhtä yleistä. Miksi Suomessa oli ja ilmeisesti on vieläkin näin poikkeava käytäntö? Pitkillä välimatkoilla voi selittää osan tuloksesta, mutta olisiko kulttuurissamme myös jotain sellaista, minkä vuoksi emme ole kiinnittäneet asiaan tarpeeksi huomiota? Oliko The Timesin toimittajan ajatuksessa sittenkin jotain perää, kun hän Jokelan tapahtumia uutisoidessaan väitti suomalaisia mykiksi ja vain kännyköillä kommunikoiviksi?

Lue myös

Miksei syöpädiagnoosia sitten saisi kertoa puhelimessa tai kirjeessä? Useimmiten tieto tulee potilaalle täydellisenä sokkina, ja hän jää yksin kysymyksiensä ja hämmennyksensä kanssa. Kännykkäaikana potilas voi olla missä olosuhteissa tahansa tiedon saavuttaessa hänet. Vain läsnä ollen potilaalle voi välittää riittävästi tietoa, myötätuntoa ja tukea. Lääkärilehden internetsivulla on video, jossa syöpädiagnoosi kerrotaan potilaalle eri tavoilla. Ensimmäisessä lääkäri on huonosti valmistautunut tilanteeseen, lukee papereita ahdistuneena ja vilkaisee vain hätäisesti potilaaseen. Tehtävä, asian kertominen, tulee kyllä suoritetuksi, mutta toinen videoitu tilanne on monin verroin onnistuneempi.

Miten sitten toimia siellä, missä näytteitä otetaan paljon ja pahanlaatuinen löydös on harvinainen ja ennalta arvaamaton? Kaikkia potilaita ei voi ottaa vastaanotolle kuulemaan eikä yksinkertaisia neuvoja tähän tilanteeseen ole. Jotkut lääkärit pyytävät hoitajaa kutsumaan potilaan vastaanotolle keskustelemaan. Kutsu herättää potilaassa luonnollisesti huolta ja odotusajan tulee olla lyhyt - ajatukset voivat kuitenkin myös valmistaa potilasta huonon uutisen vastaanottamiseen. Pitkät välimatkat voivat myös tuottaa vaikeuksia vastausten välittämisessä. Puhelimessa syöpädiagnoosia ei tulisi silloinkaan kertoa, ellei potilasta sitten ole huolellisesti ennalta valmisteltu huonoihin uutisiin.

Lue myös syöpäpotilaiden kertomukset sivuilta 4610-2.

Kirjoittajat
Päivi Hietanen

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Suomen EU-aloite sai tukea Euroopan lääkäreiltä

Hyvinvointitalouden arvioidaan nostavan ihmiset politiikan keskiöön.

Ajassa
Konrad ReijoWaara -palkinnon sai Jorma Paavonen

Naistentautien emeritusprofessori Paavonen on yksi siteeratuimpia suomalaisia tutkijalääkäreitä.

Ajassa
Masennussuositus päivitetään

Depression Käypä hoito -suosituksen uusi versio julkaistaan tammikuun alussa.

Työssä
Urheilijapojan hankala yskä – tapauksen ratkaisu

Kilpatasolla juoksua harrastava 15-vuotias nuorukainen tuli vastaanotolle kolme viikkoa jatkuneen tiukan yskän vuoksi.

Tiedepääkirjoitus
Liikunta toimii lääkkeenä moneen vaivaan

Vaikka liikuntaharjoittelun hyödyt tunnetaan jo varsin perusteellisesti, terveyden kannalta riittämättömästi liikkuvien osuus on edelleen suuri.

Ajassa
Ilmastonmuutos puhuttaa Euroopan lääkäreitä Helsingissä

Terveys on talouskasvun edellytys, muistutetaan hyvinvointitalousseminaarissa.