1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Terveyttä ja elinvoimaa yhteisöllisyydestä
Pääkirjoitus 10/2003 vsk 58 s. 1154

Terveyttä ja elinvoimaa yhteisöllisyydestä

Maailmanpankin tutkijat käynnistivät kuusi vuotta sitten keskustelun sosiaalisesta pääomasta. Valtiotieteilijä Robert D. Putman oli osoittanut teoksessaan, kuinka Etelä-Italialta (Mezzogiornolta) puuttuu sosiaalista pääomaa ja siksi siellä menee huonommin kuin Pohjois-Italiassa. Sosiaalinen pääoma eli yhteisöllisyys tarkoittaa vapaaehtoista kansalaistoimintaa, joka syntyy väestön kulttuuriin kuuluvasta me-hengestä ja keskinäisestä luottamuksesta. Yhteisöllisyys liitettiin taloudelliseen hyvinvointiin ja mm. väestön terveyteen.

Käsite alkoi elää Suomessakin, mutta kuinka vahva näyttö sosiaalisen pääoman myönteisistä terveysvaikutuksista meillä on? Käytän tässä numerossa julkaistavassa katsauksessa esimerkkinä sosiaalisen pääoman merkitystä aivohalvauksen estämisessä. Yhteisöllisyyden ja aivohalvauksen yhteyksistä tiedetään toistaiseksi vähän, mutta riittävästi, jotta näkökulman yllätyksellisyys ja monimielisyys tulevat esille katsauksessani.

Terveystutkijat alkoivat 1990-luvun lopussa selvittää, voisiko sosiaalinen yhteenkuuluvuus selittää terveyden väestöeroja. Osallistuminen vapaaehtoiseen toimintaan vaimentaa tehokkaasti stressiä ja vähentää masennusta riippumatta yksilön omista stressin hallintakeinoista tai ystävien antamasta tuesta. Yli 65-vuotiaiden henkilöiden sosiaalinen osallistuminen (seurakuntakerhot, viihdetilaisuudet, kortinpeluu, matkustelu ja muu yhdessä toimiminen) pidentää merkitsevästi elämänlankaa Yhdysvalloissa. Ruotsissa seurattiin vuosikausia väestöä, jonka kulttuuriharrastukset ja kulttuuritilaisuuksissa käynnit tunnettiin. Kulttuuria harrastavat olivat terveempiä ja elivät kauemmin kuin kulttuuriharrastuksiltaan passiiviset. Sosiaalisen kanssakäymisen osoitettiin myös estävän dementoitumista ja Alzheimerin tautia.

Olin kauan epäillyt, että suomenruotsalaisten hyvä terveys ja pitkä elämä liittyvät yhteenkuuluvuuteen eli me-henkeen. Epäilyn hälventämiseksi tutkimme samalla paikkakunnalla asuvaa, elinoloiltaan keskivertosuomalaisia edustavaa Pohjanmaan rannikon aikuisväestöä, noin 160 000:tta henkilöä, joista puolet puhuu ruotsia äidinkielenään. Analyysimme osoittivat, että ruotsinkieliset elivät terveinä ja useita vuosia vanhemmiksi kuin suomenkieliset. Tilastokeskuksen rekisterit osoittavat, että esimerkiksi aivohalvaukseen kuoleminen on ruotsinkielisten keskuudessa 30 % harvinaisempaa kuin suomenkielisten keskuudessa.

Lue myös

Seuraavaksi osoitimme, että sosiaalinen pääoma lisää kielestä riippumatta kansalaisten terveyttä vielä senkin jälkeen, kun tunnettujen terveyttä edistävien tekijöiden vaikutus otettiin huomioon. Kun suomenruotsalainen väestö on suomenkielistä aktiivisempaa vapaaehtoisessa yhdistys- ja harrastustoiminnassa, voidaan otaksua, että kielivähemmistömme kulttuuriin kuuluvan yhteisöllisyyden ansiosta niin aivohalvaukset kuin muutkin verenkiertoelinten taudit ovat heillä harvinaisempia. Alustavien selvitystemme mukaan vapaa-aikanaan yhdistys- ja harrastustoimintaa harjoittavien kansalaisten kuolleisuus aivohalvaukseen on merkitsevästi vähäisempää, ja muutoinkin he elävät kauemmin kuin ne henkilöt, jotka eivät harrasta ollenkaan tai vähän ja passiivisesti. Selvä annos-vastesuhde viittaa kausaalisuuteen, mutta vaikutusmekanismia ei tunneta - toistaiseksi.

Kielivähemmistöltämme voisimme oppia, kuinka sosiaalinen pääoma karttuu ja kuinka se kasvaa terveyskorkoa. Terveystaloudelliset tutkimuksemme puhuivat selvää talouskieltä: suomenruotsalaisten työkyky ja kuntoutustarpeen vähäisyys tuottavat koko yhteiskunnallemme miljardien eurojen säästöjä. Elämän eliksiirin uusia sekoitusohjeita voidaan tarjota myös EU:n vähemmistöille ja uusille jäsenmaille, joissa terveys on huonolla tolalla.

Kirjoittajat
Markku T. Hyyppä

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Viiden kysymyksen taktiikalla

Ylidiagnostiikkaa ja ylihoitoa voi hillitä ­pysähtymällä hetkeksi ennen päätöksentekoa.

Tieteessä
Juoksu antaa virtaa väittelijälle

– Juoksu antaa enemmän kuin ottaa, toteaa Sami Saku.

Tieteessä
Voiko korvatulehduksia estää ihmisen omalla bakteerilla?

Oulun yliopistossa tutkitaan, voiko lasten korvatulehduksia estää elimistön omalla bakteerilla.

Pääkirjoitus
Terveiden hoitamisen vaarat

Perusteettomien lääketieteellisten tutkimusten markkinointia on rajoitettava.

Työssä
Selittää ­vai ennustaa?

Selitysmalleja ei juuri pohdita tai esitetä, toteaa Aleksi Reito.