Ajoissa valmistautuminen on tärkeää
Jälkiviisaus on viisauden lajeista parhain. Kriisin keskellä sille ei ole aikaa. Nyt pitää testata suunnitelmat, jotta ollaan valmiina.
Elämme poikkeuksellista aikaa. Ja blogit ovat asioita, joiden kiinnostavuus tässä tilanteessa sijoittuu jonnekin viidakossa tapahtuvan tosi-TV-ohjelman tai huonon pornon paikkeille. Valittaakaan ei kehtaa nyt mistään, ja siksi keskityn pelkkään ajatusten virtaan.
Talvisodan päättymisestä tuli kuluneeksi hiljattain 80 vuotta. Menemättä nyt tässä Summaan tai Kollaalle sen enempää voisi pohtia yhtä vähemmän tunnettua tuohon sotaan liittyvää asiaa.
YH eli ylimääräiset harjoitukset polkaistiin pystyyn samaan aikaan, kun Moskovaan menevien neuvottelijoiden junavaunut kytkettiin. YH oli todellisuudessa piilonimitys täydelle kenttäarmeijan liikekannallepanolle. Monet ovat sitä mieltä, että tuo ajoissa toimeen laitettu liikekannallepano oli asia, joka pelasti Suomen. Kenttäarmeijan varustus onnistuttiin lähes tuplaamaan noiden sotaa edeltäneiden parin kuukauden aikana ja puolustuslinjat laittaa lopullisesti kuntoon. Tehtiin riittävästi ja ennen kaikkia ajoissa.
Ajoissa valmistautuminen on tärkeää tälläkin hetkellä.
Jälkiviisaus on viisauden lajeista parhain, ja sille on aikansa ja paikkansa. Kriisin keskellä sille ei ole aikaa. Tuntemattomassa sotilaassa oli kohta, jossa kersantti Hietanen kohtasi pakenevaa joukkuetta haukkuvan vänrikin. "En mää täsä syyllisi kaippa yhtikäs. Konekiväri ja Lahtis mää kaipasi", sanoi haukkumisesta ärsyyntynyt Hietanen. Ehkä meidänkin pitäisi keskittyä nyt siihen, mitä pitää tehdä, enemmänkin kuin siihen, mitä olisi pitänyt tehdä. Jälkimmäisestä voi sitten vaikka kirjoittaa muistelmia. Meillä on parempaakin tekemistä kuin pakenevien haukkuminen. Lahtinen ja konekivääri ovat tärkeimmät.
Onneksi Suomessa sairaalat ja sairaanhoitopiirit ovat alkaneet toimia jo ennen kuin viranomaiset heräsivät horroksestaan. Meillä on vielä eri alueilla toimiva sairaalaverkko, jolle keskittämisen airueet eivät ehtineet antaa haluamaansa niskalaukausta. Aluesairaalat tosin ajettiin alas. Nyt niitäkin on ikävä. Pandemia ja keskittäminen sopivat yhteen kuin ne tunnetut satula ja lehmä.
Nyt on hetki, jolloin ei riitä se, että suunnitelmat ovat valmiina. Ne pitää koeponnistaa ja testata käytännössä. Vaikka potilaita ei vielä paljon olekaan. Testaaminen on myöhäistä sitten, kun sairastuneita alkaa on enemmän. Nyt viimeistään kannattaa myös verkostoitua ja kysyä muiden kokemuksista. Miten te tämän teette? Oliko teillä tässä ongelmia?
Improvisoikaa ja keksikää ratkaisuja pahimman varalle, vaikka niillä ei olisi sertifikaattiakaan. Kerätkää käytetyt hengityssuojaimet kootusti johonkin säilöön. Ne voi olla mahdollista massapuhdistaa uuteen käyttöön, älkää lähettäkö niitä poltettavaksi.
Varautukaa siihen, että olemme kaikki lääkäreitä. Emme erikoislääkäreitä omissa siiloissamme vailla oman erikoisalan töitä, vaan etulinjassa. Päivystyksessä, tehoilla ja osastoilla. Autetaan potilaita. Autetaan niitä kollegoita, joille on tulossa raskain taakka. Ei panikoida eikä levitetä paniikkia.
Ollaan valmiina samassa hengessä kuin Suomessa oltiin 80 vuotta sitten. Tappelematta ei anneta tuumaakaan!
Kirjoittaja on anestesiaylilääkäri Mikkelin keskussairaalassa ja Lääkäriliiton valtuuskunnan jäsen.
