Apua rakenteiden painaumiin
Lääkärikoulutuksen perustukset tarvitsevat vahvistamista, kun niihin kohdistuu lisäkuormitusta tai niiden ympärillä tehdään kaivantoja.
Viikonloppuna alueemme sanomalehdessä Kalevassa oli kirjoitus rovaniemeläisestä miehestä, jonka uuden omakotitalon perustukset murenivat. Seurauksena olivat isot remontit ja oikeustaistelut. Kuten minkä tahansa oikein rakennetun ja kestävän rakennuksen myös lääkärikoulutuksen perustukset tarvitsevat vahvistamista, kun niihin kohdistuu lisäkuormitusta tai niiden ympärillä tehdään kaivantoja. Hyväkin perusta voi olosuhteiden sanelemana lähteä murenemaan.
Osa lääketieteen koulutuksen haasteista on vanhoja ja osa liittyy juuri tähän aikaan. Lisäkuormitusta tulee, kun opiskelijamääriä on kasvatettu. Samanaikaisesti tiedon määrä, spesifisyys ja uusiutumisen nopeus kaikki lisääntyvät uskomattomalla tahdilla. Kaivantoa ympärille tulee, kun samanaikaisesti potilasmäärät ovat erikoissairaanhoidossa muuttaneet muotoaan. Pitkäaikaisesti osastolla olevat "tyypilliset potilaat" ovat historiaa. Potilaat ovat aiempaa valveutuneempia ja käytännössä kaikki tieto on myös heidän saatavillaan. Ammattilaisten tehtäväksi jää tämän tiedon ymmärtäminen ja suhteuttaminen tilanteeseen. Digitaaliset vastaanotot ovat tätä päivää. Kyse ei siis ole pelkästään tiedon määrästä, vaan myös erilaisten teknologioiden ja työtapojen muutoksesta.
Perustusten vahvistusta voidaan tehdä esimerkiksi puupaalutusten korvaamisella teräspaaluilla tai suihkuinjektoinnilla. MEDigi on ollut juuri tällainen suihkuinjektointi: nopea iso hanke muutaman keskeisen haasteen ympärillä. Peruskoulutusta on hankkeen yhteydessä harmonisoitu ja digitalisoitu vauhdilla kaikissa suomalaisissa lääketieteellisissä. Hankkeille yhteinen ongelma on se mitä tapahtuu niiden jälkeen. Miten varmistetaan, että hyvin alkanut kehitys ei jää kesken?
Toisaalta onko tarvetta lähteä miettimään myös paalutusten uusimista? Kurrikulum-uudistukset olisivat oivia hetkiä tälle. Lääketiede on edelläkävijä näyttöön pohjautuvan toiminnan osalta. Oulussa on ensimmäinen suomalainen lääketieteen koulutuksen professuuri. Muutoinkin tulee vaikutelma, että kiinnostus ja innostus lääketieteen koulutuksen ympärillä on kasvanut. Tällaiset isot kysymykset vaativat nimittäin ison määrän työtä. Vastuu siitä kuuluu meille kaikille.
Koulutuksen uudet haasteet eivät kuitenkaan koske pelkästään peruskoulutusta. "Talon seinät ja katto" valmistuvat työskentelyn ja erikoislääkärikoulutuksen myötä. Myös tämä rakentamisen vaihe on tehtävä huolella. Haasteita nimittäin riittää. Kädentaidot ovat konkreettinen esimerkki tästä. Peruskoulutus on pitkälti siirtänyt edellä mainittujen haasteiden vuoksi sen opettamisen jatkokoulutukseen. Ajatus, että työ tekijäänsä opettakoon, ei kuitenkaan toimi enää tässä ajassa. Laatuvaatimukset ja potilasturvallisuuden näkökulma ovat oikeutetusti vahvistuneet. Lääketieteen kehittymisen myötä niin sanottujen perustoimenpiteiden määrä vähenee ja teknisesti haastavien toimenpiteiden määrä vastaavasti lisääntyy. Tästä syntyy uusia haasteita koulutukseen. Onko meillä tähän ratkaisut? Onko meillä haluja ja resursseja esimerkiksi opetuksen struktuurin parantamiseen ja simulaatio-opetuksen lisäämiseen? Vai ajatellaanko, että taidot opitaan erikoislääkärinä mahdollista suppeaa tehdessä?
Rovaniemeläisen miehen tarinan opetus on, että jos perusta murenee ja runkopalkit ovat vinossa, talo ei ole kunnossa ja kestävä. Oikeustaistelun lopputulos on, että rakentajan vastuu on suuri eikä sitä voi sysätä myöskään valvovan viranomaisen tehtäväksi.
Ehkä vanhankaan rakennuksen korjausvelkaa ei kannata päästää liian suureksi.
Kirjoittaja on pohjoissuomalainen synnytyksiin ja naistentauteihin erikoistuva lääkäri, tutkija ja sähköisten terveydenhuollon palvelujen yliopisto-opettaja.
