Häiriökysynnän hävittäminen vaatii oikeaa yhteistyötä
Asiakkaan näkökulmasta häiriökysyntä ilmenee pompotteluna ja pitkinä hoitojonoina.
Olipa kerran kaupunki, jossa kaupungin korkeimmat virkamiehet saivat idean yhdestä sähköisestä "napista", jota painamalla ahdinkoon ajautunut lapsiperhe saisi yhteyden sote-alan ammattilaisiin ja joutuisi kuvaamaan pulmatilanteensa vain kerran. Ammattilaiset sopisivat keskenään kulisseissa siitä, kenen osaamista tilanteessa tarvittaisiin, ja tuo työntekijä ottaisi yhteyttä nappia painaneeseen perheeseen. Vau, ajatteli perhekeskuksen ja apunapin suunnitteluryhmään kutsuttu lääkäri, miten idealistista, innostavaa ja innovatiivista!
Ensimmäisenä yhteisestä tavoitteesta sanoutui irti kaupungin äitiys- ja lastenneuvola. Neuvolalla oli kuulemma niin hyvin toimiva oma puhelinpalvelu, ettei sillä ollut tarvetta tällaiselle yhteistyölle. Lääkärin valtasi epäusko ja lamaannus. Silti kehittämisprojekti eteni, ja lopulta juhlallisin tiedottein kaupunkilaisille kerrottiin uudesta lapsiperheiden sosiaalityötä yhdistävästä yhteydenottokanavasta.
Samaan aikaan, kun apunappi julkaistiin, muuan nuori nainen sai puolisonsa kanssa hartaasti toivotut kaksoset. Tuore äiti vietti lähes kaksi vuotta kotona pienten lastensa kanssa, ja ensimmäinen vuosi meni hyvin. Syksyllä 2019 perhe haki lapsille päiväkotipaikkaa vuoden 2020 alusta. Äidin jaksaminen alkoi olla koetuksella, mutta hän sinnitteli ajatellen, että pian helpottaa.
Alkuvuosi kului kuitenkin lasten sairastellessa. Oli flunssaa, mahatautia ja silmätulehdusta. Sitten tuli korona, ja ohjeistuksen mukaisesti kaksoset palasivat kotihoitoon. Äiti oli entistä lujemmilla, koska koronan takia ei voinut tehdä retkiä kirjastoon ja puistossakin piti vältellä kaikkia muita. Kesällä lapsilla alkoi uhmaikä, ja seesteiset illat muuttuivat suureksi showksi. Äiti itki usein. Joskus hänet valtasi alkukantainen raivo, ja hän pelkäsi satuttavansa lapsia. Lasten isä otti nukuttamisen vastuulleen, mutta äidin itseluottamus oli mennyttä ja hänen mielensä oli musta.
Äiti otti yhteyttä neuvolaan, josta kerrottiin, että psykologin palvelut on rajattu vain alle vuoden ikäisten vauvojen vanhemmille. Äiti soitti perheneuvolaan, mutta sieltä selitettiin, että psykologin palvelut on tarkoitettu vain lasten häiriökäyttäytymisen selvittelyyn. Äiti soitti sosiaaliohjaajalle, joka suositteli uusille äideille suunnattua synnytyksenjälkeisen masennuksen vertaistukiryhmää. Äiti otti yhteyttä omalle terveysasemalle, josta kysyttiin, onko äiti masentunut. Äiti sanoi, ettei hän tiedä, mutta hänellä on paha olla ja hän haluaisi kyllä kovasti jutella jonkun kanssa.
Häiriökysyntä ei ole asiakkaiden tai potilaiden vika, vaan sitä aiheuttaa kömpelö palvelurakenne, joka ei kykene ratkaisemaan oikeita asioita oikealla tavalla oikeaan aikaan. Asiakkaan näkökulmasta häiriökysyntä ilmenee pompotteluna ja pitkinä hoitojonoina. Ammattilaisille puolestaan syntyy vaikutelma liian suuresta työkuormasta ja asiakkaista, jotka ovat väärässä paikassa väärään aikaan. Sote-alalla häiriökysyntä kasvattaa kustannuksia merkittävästi. Voi jopa syntyä raflaavia uutisotsikoita nuorisopsykiatrian lähetemäärien tai lastensuojelukustannusten räjähtämisestä.
Voihan apunappi ja perhekeskus, tuumii turhautunut lääkäri.
Kirjoittaja on nuorisolääketieteen dosentti, joka toivoo näkevänsä myönteisiä muutoksia lasten ja nuorten terveydessä ja hyvinvoinnissa.
