Kommentti

Medisiinarina 2030-luvulla

Tulevaisuuden lisensiaatti on parhaimmillaan opiskellut tehokkaasti nykyaikaisilla välineillä juuri niitä taitoja, jotka ovat lääkärin työn kannalta tärkeimpiä. Tiedetään myös, miten matto saadaan vedettyä kaiken kehityksen alta.

Joel Kontiainen
Kuvituskuva 1
Laura Vesa

Vuosikymmenen vaihtuminen on oiva paikka tehdä arvioita siitä, miltä maailma näyttää seuraavan kymmenen vuoden kuluttua.

Valistuneesti voisi veikata, että lääkärikoulutuksen osalta seuraava vuosikymmen tarjoaa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Ainakin, jos säästämisen kanssa osataan pitää järki kädessä.

Tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä lääkärien peruskoulutukseen liittyen on juuri nyt meneillään useita erinomaisia projekteja. Tahtoa koulutuksen arviointiin, tiedekuntien yhteistyöhön ja strategiseen kehittämiseen on enemmän kuin pitkään aikaan.

Oppisisältöjen kehittäminen ei pelasta suomalaisen lääkärin osaamista, jos samaan aikaan ei kyetä järjestämään riittävästi opetusta lääkärin työn ydinosa-alueista.

Esimerkiksi pari vuotta sitten valmistuneen Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvi-arvioinnin tulokset on suomalaisissa tiedekunnissa otettu tosissaan. Tietääkseni jokaisessa tiedekunnassa on aloitettu konkreettiset toimet, jolla todetut kehittämiskohteet pyritään paikkaamaan.

Karvin seurauksena tiedekunnat ovat esimerkiksi yhdessä aloittaneet työt sen määrittelemiseksi, mitä suomalaisen lääkärin pitää perustutkinnon jälkeen osata. Muutaman vuoden päästä jokaisen lääketieteen opiskelijan voi olla mahdollista tietää, mitä taitoja lisensiaattina ihan oikeasti täytyy hallita. Toivomus on, että selvityksen jälkeen opetussuunnitelmia uudistettaisiin vastaavasti.

Samaan aikaan käynnissä on valtakunnallinen Medigi-hanke, jossa pyritään opetusmetodien, tenttikäytäntöjen ja eHealth-teknologian osaamisen parantamiseen. Tavoitteena on valtakunnallinen lääketieteen koulutuksen yhdenmukaistaminen ja modernisointi nykyaikaisia työvälineitä hyödyntämällä. Teknologia on viimeinkin tarkoitus saada isosti palvelemaan lääketieteen opetusta.

Miettikääpä, millaisia 2030-luvulla valmistuvat lääkärit olisivat, jos edellä mainitut hankkeet toteutusivat suunnitellusti? Tulevaisuuden lisensiaatti on parhaimmillaan opiskellut tehokkaasti nykyaikaisilla välineillä juuri niitä taitoja, jotka ovat lääkärin työn kannalta tärkeimpiä.

Lääkärikoulutuksen kehittäminen palvelee koko palvelujärjestelmää, sillä lääkärit ovat sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuuden kannalta keskeinen työntekijäryhmä. Nykyisillä koulutusmäärillä työikäisiä lääkäreitä on vuosikymmenen lopulla tuhansia enemmän kuin nykyään. On vaikea kuvitella, että terveydenhuollon ahdinko olisi jatkossa ainakaan osaavien lääkärien puutteesta kiinni.

Lääkärikoulutukseen kohdistuu lähivuosina kuitenkin myös uhkia.

Lue myös

Opetus- ja kulttuuriministeriö on esittänyt reippaita lisäyksiä lääketieteellisten tiedekuntien tutkintotavoitteisiin. Käytännössä sisäänoton nostaminen tarkoittaisi vastaavaa leikkausta opetusresursseista, sillä lisää rahaa, tiloja ja opetuspotilaita uusien tutkintojen tuottamiseksi ei varmasti ole tulossa. Toisin kuin viimeksi sisäänottoa nostettaessa, tällä kertaa sellaista ei ole kukaan edes lupaillut.

Koulutuksen suurimmat ongelmat liittyvät nykyisin siihen, että pienryhmäopetusta ja opetustilanteita oikeiden potilaiden kanssa ei kyetä järjestämään riittävästi. Oppisisältöjen ja oppimisen työkalujen kehittäminen ei pelasta suomalaisen lääkärin osaamista, jos samaan aikaan ei kyetä järjestämään riittävästi opetusta lääkärin työn ydinosa-alueista eli potilaan kohtaamisesta ja kliinisestä työskentelystä.

Paras tapa vetää matto kaiken kehityksen alta onkin se, että jo ennestään resurssien kanssa painivilta tiedekunnilta leikataan peruskoulutuksesta vielä lisää.

Kirjoittaja on Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseuran puheenjohtaja ja viidennen vuoden lääketieteen kandidaatti.

Kirjoittajat

Joel Kontiainen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030