Moraaliposeerausta

Ihmettelen, miten moraali ja hyveet voivat näyttäytyä kyynisesti tekopyhyytenä tai paremmuuden korostamisena.

"Moi, huolestuttaako sua ilmastonmuutos tai lajikato? Ahdistaako kiire ja välinpitämättömyys, eriarvoisuus ja tää yleinen kuluttamiseen perustuva elämäntapa? Se huoli on kuule sallittua ja ookoo! Jos sä välität muusta luonnosta ja muista lajeista ja muiden maiden ihmisistä, niin se on tosi hyvä juttu! Mä haluan tällä sanoa, että ympäristöstä saa välittää. Maapallon hyvinvointi ja koko maailman lasten tulevaisuus saa olla sulle ja mulle tärkeää. Se saa tuntua sydämessä ja koko kropassa."

Lähiympäristön tila vaikuttaa oikeasti tosi paljon meistä jokaisen hyvinvointiin, eikä ole yhdentekevää, miten meidän luonnonympäristöistä huolehditaan. Silläkin on väliä, miten puhumme välittämisestä ja huolenpidosta. Huoli ja välittäminen kertovat empatiakyvystä, ja suurempi empatian määrä on yhteydessä yksilön parempaan hyvinvointiin, yhteisöistä puhumattakaan. Haluan nostaa tässä esiin moraaliposeerauksen ja hyvesignaloinnin termeinä, joihin olen viime aikoina törmännyt monenlaisissa mielipide- ja nettikirjoituksissa.

Mitä moraaliposeeraus voisi tarkoittaa, jos siitä riisuisi vähättelevän tai halveksivan sävyn? Moraali auttaa meitä puntaroimaan oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa. Huomaan, että moraali ja etiikka jäävät omassa elämässäni helposti arkielämän jalkoihin, ja voisin käyttää niitä paljon useammin tietoisesti ohjaamaan ja perustelemaan valintojani. Kuka pitää moraalin puolta? Miten saamme tietoa ihmisten moraalisista valinnoista? Minusta rohkeaa moraalin puolesta poseeraamista näkee arjessa kyllä, mutta tarpeeseen nähden kuitenkin liian harvoin. Moraali tarvitsee kasvoja ja inhimillisiä puolustajia. Moraalin puolesta esiintymisellä ei tarvitse olla mitään tekemistä ylemmyydentunteen tai ihmisten arvottamisen kanssa.

Entä sitten hyvesignalointi? Vähän samaan tapaan kuin moraalia ja etiikkaa, hyveitäkin arvostetaan oman arkielämän tuntumani perusteella liian vähän. Hyveiden signalointia ei tarvitsisi nähdä ollenkaan kyynisten silmälasien läpi, vaan välittämisenä ja yhteisesti hyvien asioiden tavoitteluna. Ja niiden ilmaisemisena. Mielelläni signaloisin enemmänkin hyveitä, jos vain osaisin ja pystyisin. Jos näen muiden tekevän samoin, se rohkaisee itseäni signaloimaan lisää. Toden totta haluaisin, että lapseni oppisivat seuraamaan ja edistämään hyveitä, sekä vaistomaisesti että tiedostaen. Siihen tarvitaan vahvoja malleja sekä lähipiiristä että laajemmin.

Ihmettelen, miten oikeastaan on tultu siihen, että moraali ja hyveet voivat näyttäytyä kyynisesti tekopyhyytenä tai paremmuuden korostamisena. Miten tätä kehitystä voisi kääntää? Vastaus liittyy varmaan monella tavalla osallisuuteen ja merkityksellisyyteen.

Moraaliposeeraus ja hyvesignalointi voivat olla meidän kaikkien hyvinvoinnin puolustamista. Jonkun on uskallettava poseerata moraalin puolesta ja signaloida hyveitä. Miksei vaikka minun tai sinun.

Kirjoittaja on LL ja Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n ilmasto- ja ympäristövastaava sekä Facebookin ilmastolääkärit-ryhmän perustajajäsen.