Kommentti

Nyt äkkiä ratkaisuja valokeilaan

Vanhustenhuollon ongelmien ratkomiseen tarvittavat keinot löytyvät ottamalla mallia nykyisistä hyvin toimivista yksiköistä.

Marika Kandell
Kuvituskuva 1

Somemyrsky viuhtoo juuri nyt rajuimmillaan. Kriisi on vaiheessa, jossa harva jos toinen intoutuu kertomaan, miten huonosti asiat ovatkaan. Samalla katseen kohdistaminen vaikeutuu ja kierrosnopeudesta tulee itsetarkoitus.

En epäile Esperi Careen kohdistuvan kritiikin oikeutta. Ala-arvoisen toiminnan on syytäkin paljastua. Olen kuitenkin huolissani tapauksen synnyttämän keskustelun sävystä. Kärkevimpien kommenttien kerätessä eniten tykkäyksiä yksittäistapaukset nostetaan valokeilaan. Piittaamattomuus yleistetään normiksi ja korostetaan jakoa yksityisen ja julkisen välillä. Syyttävät sormet osoittavat keskustelijasta toiseen, vaikka tavoite on kaikilla sama. Ketä tällainen keskustelukulttuuri palvelee?

Muutama vuosi sitten kasvuyritystapahtuma Slush mainosti itseään sanoilla A call for solvers. Siitä tässäkin on juuri nyt kyse. Vanhustenhuolto kaipaa ratkaisijoita. Slushissa myös tiedetään seuraava: Maailman isoimmat ongelmat ovat samalla maailman isoimpia tilaisuuksia. Tilaisuuksia ideoille, kehitykselle ja vaikuttaville toimille. Haluatko tehdä jotain merkittävää? Valitse ongelma ja etsi sille ratkaisu.

Joskus ratkaisut näyttävät niin ilmiselviltä, ettemme voi olla ihmettelemättä, miksi joku ei jo tee jotain.

Moni tarina kertoo vanhustenhuollon ongelmien pitkäkestoisuudesta. On tiedostettu ja on toivottu – toivottu että joku muu korjaa tilanteen. Joskus ratkaisut jopa näyttävät niin ilmiselviltä, ettemme voi olla ihmettelemättä, miksi joku ei jo tee jotain. Saanen esittää kysymyksen: kuka muu?

On aika huomata ettei muita välttämättä tule.

Joskus ongelmaa ei ratkaise kukaan muu kuin sinä ja minä. Ei, vaikka keinot olisivat miten selviä. Eikä silloin, kun ne eivät ole. Silloin on vain luotettava siihen, että ratkaisut kirkastuvat tekemisen myötä. Maratonikin juostaan metri kerrallaan.

Lue myös

Epäkohtia ei ole syytä piilotella eikä arastella niiden esiin nostamista jatkossakaan. Totuudessa on kuitenkin pitäydyttävä. Selvää on, ettei suihkuapua odottava Elvi-mummo sen paremmin kuin hänen pesijänsäkään hyödy pelkästä älämölöstä. Päinvastoin. Tälläkin kertaa kritiikin silmään ovat joutuneet myös hyvin toimivat yksiköt ja he, jotka hartiavoimin tekevät töitä paremman vanhustenhoidon eteen.

On tunnustettava missä ollaan nyt, sillä mistään muualta ei voida lähteä liikkeelle.

Vanhustenhoito ei ole kauttaaltaan huonoa, vaan siinä on runsaasti vaihtelua. Meillä on myös paljon hyviä yksiköitä, viisaita käytäntöjä ja osaavia tekijöitä, riippumatta omistajasta tai palkanmaksajasta. Uskon, että näistä tekijöistä löytyvät ensimmäiset keinot, mikäli emme ole mustasukkaisia jakamaan omaamme tai epäluuloisia kokeilemaan lainattua. Ratkaisuja kyllä on – kunhan vain maltamme hidastaa nähdäksemme ne.

Kirjoittaja on tamperelainen lääkäri.

Kirjoittajat

Marika Kandell

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030