1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Nyt äkkiä ratkaisuja valokeilaan
Kommentti

Nyt äkkiä ratkaisuja valokeilaan

Vanhustenhuollon ongelmien ratkomiseen tarvittavat keinot löytyvät ottamalla mallia nykyisistä hyvin toimivista yksiköistä.

Nyt äkkiä ratkaisuja valokeilaan Kuva 1 / 1

Somemyrsky viuhtoo juuri nyt rajuimmillaan. Kriisi on vaiheessa, jossa harva jos toinen intoutuu kertomaan, miten huonosti asiat ovatkaan. Samalla katseen kohdistaminen vaikeutuu ja kierrosnopeudesta tulee itsetarkoitus.

En epäile Esperi Careen kohdistuvan kritiikin oikeutta. Ala-arvoisen toiminnan on syytäkin paljastua. Olen kuitenkin huolissani tapauksen synnyttämän keskustelun sävystä. Kärkevimpien kommenttien kerätessä eniten tykkäyksiä yksittäistapaukset nostetaan valokeilaan. Piittaamattomuus yleistetään normiksi ja korostetaan jakoa yksityisen ja julkisen välillä. Syyttävät sormet osoittavat keskustelijasta toiseen, vaikka tavoite on kaikilla sama. Ketä tällainen keskustelukulttuuri palvelee?

Joskus ratkaisut näyttävät niin ilmiselviltä, ettemme voi olla ihmettelemättä, miksi joku ei jo tee jotain.

Muutama vuosi sitten kasvuyritystapahtuma Slush mainosti itseään sanoilla A call for solvers. Siitä tässäkin on juuri nyt kyse. Vanhustenhuolto kaipaa ratkaisijoita. Slushissa myös tiedetään seuraava: Maailman isoimmat ongelmat ovat samalla maailman isoimpia tilaisuuksia. Tilaisuuksia ideoille, kehitykselle ja vaikuttaville toimille. Haluatko tehdä jotain merkittävää? Valitse ongelma ja etsi sille ratkaisu.

Moni tarina kertoo vanhustenhuollon ongelmien pitkäkestoisuudesta. On tiedostettu ja on toivottu – toivottu että joku muu korjaa tilanteen. Joskus ratkaisut jopa näyttävät niin ilmiselviltä, ettemme voi olla ihmettelemättä, miksi joku ei jo tee jotain. Saanen esittää kysymyksen: kuka muu?

On aika huomata ettei muita välttämättä tule.

Joskus ongelmaa ei ratkaise kukaan muu kuin sinä ja minä. Ei, vaikka keinot olisivat miten selviä. Eikä silloin, kun ne eivät ole. Silloin on vain luotettava siihen, että ratkaisut kirkastuvat tekemisen myötä. Maratonikin juostaan metri kerrallaan.

Lue myös

Epäkohtia ei ole syytä piilotella eikä arastella niiden esiin nostamista jatkossakaan. Totuudessa on kuitenkin pitäydyttävä. Selvää on, ettei suihkuapua odottava Elvi-mummo sen paremmin kuin hänen pesijänsäkään hyödy pelkästä älämölöstä. Päinvastoin. Tälläkin kertaa kritiikin silmään ovat joutuneet myös hyvin toimivat yksiköt ja he, jotka hartiavoimin tekevät töitä paremman vanhustenhoidon eteen.

On tunnustettava missä ollaan nyt, sillä mistään muualta ei voida lähteä liikkeelle.

Vanhustenhoito ei ole kauttaaltaan huonoa, vaan siinä on runsaasti vaihtelua. Meillä on myös paljon hyviä yksiköitä, viisaita käytäntöjä ja osaavia tekijöitä, riippumatta omistajasta tai palkanmaksajasta. Uskon, että näistä tekijöistä löytyvät ensimmäiset keinot, mikäli emme ole mustasukkaisia jakamaan omaamme tai epäluuloisia kokeilemaan lainattua. Ratkaisuja kyllä on – kunhan vain maltamme hidastaa nähdäksemme ne.

Kirjoittaja on tamperelainen lääkäri.

Kirjoittajat
Marika Kandell

Etusivulla juuri nyt

Työssä
Kun aika on – näin lopetat vastaanoton

Lääkäri ei voi lopettaa vastaanottoaan noin vaan.

Tieteessä
Lääkkeiden riskinjakosopimuksille on selvä tarve

Sairaaloiden ja lääkeyritysten sopimukset ovat yleistyneet Suomessakin.

Ajassa
Mihin yleislääkäripäivystäjää tarvitaan yöllä?

Ei pidä lähteä lääkärin ammattiin, jos ajattelee, että tehdään virkamiestyötä virka-aikana päiväsaikaan, sanoo lääkintöneuvos Timo Keistinen.

Liitossa
Laatupalkinnosta kilpailee kolme finalistia

Yksi finalisteista on Heinola, jossa on kehitetty vanhuspalveluiden lääkäritoimintaa – kuvassa ovat johtava ylilääkäri Kirsi Timonen sekä geriatrian erikoislääkärit Pirjo Peltomäki ja Markus Peltonen.

Tiedepääkirjoitus
Parkinsonin tauti – uraatistako apua?

Uraattitason nostaminen farmakologisesti voisi hidastaa sekä motoristen että kognitiivisten oireiden etenemistä, kirjoittaa Tua Annanmäki.

Ajassa
Mukana porukassa

– Johtoryhmässä on päässyt tutustumaan työyhteisöön laajemmin, kertoo erikoistuva lääkäri Joel Holmen.