Kommentti

Oppia lennolta

Kun pandemia seisautti lentoliikenteen, lomautettuja lentoemäntiä ja stuertteja työllistyi koronanäytteenottoon. Ehdotan, että palkkaamme muutaman lisää konsulteiksi.

Marika Kandell
Kuvituskuva 1
Laura Vesa

Tapahtui menneessä maailmassa. Seisoin Kastrupin lentokentällä vauva sylissäni, kun lähtöportilta ilmoitettiin, ettei kone ottaisi enempää käsimatkatavaroita. Kaikki laukut oli pantava ruumaan.

Syntyi tietenkin yleinen häslinki. Puoli matkustamoa pyrki eturiviin selittämään, miksi juuri hänen laukkunsa on poikkeuksellisen tärkeä. Siirryin sivuun ja pengoin vauvanhoitoarsenaalistani taskuun yhden vaipan toivoen senkin olevan lyhyellä lennolla ylimitoitettua (ei ollut).

Tulin katsoneeksi ulos. Lasiseinän läpi näkyi suoraan koneen ohjaamoon. Kapteenilla ja perämiehellä näytti olevan hymyherkkä tunnelma. Häslinki ei ulottunut koneeseen.

Ihailin ja ihmettelin tuota näkyä, lentoalan tarjoilemaa ensimmäistä oppia – työrauhan turvaamista. Jollain muulla alalla olisi jo aikaa sitten keksitty leikata lentokentän työntekijät minimiin ja todettu, että kapteeni voi vallan hyvin itsekin kantaa laukut ruumaan. Tuplalentojakaan ei taida kapteenin ajanvarauskirjassa olla. Se on hyvä, onhan alalla kyse ihmishenkien turvaamisesta.

Konsultit eivät ole terveydenhuollossa varsinaisesti odotettuja vieraita. Suhtaudumme epäilevästi kaikenlaiseen leanaukseen ja legopalikoilla leikkimiseen. Toinen ikuisuusepäilyksemme koskee asiakkaan käsitettä – meillä kun on potilaita. Jos potilas on asiakas, asiakas saa mitä haluaa ja asiakas haluaa asioita, jotka eivät ole asiakkaalle hyväksi.

Kun pandemia seisautti lentoliikenteen, tuhansia lentoemäntiä ja stuertteja lomautettiin. Osa heistä työllistyi koronanäytteenottoon. Ehdotan, että palkkaamme muutaman lisää konsulteiksi. Pandemian hoidossa vaikeinta näyttävät olleen oikensuhtaiset turvallisuussäännöt ja niistä viestintä – molemmat ilmailijoiden ydinosaamista.

Tarvitsemme jonkun kertomaan, miten ystävällinen hymy värähtämättä kuljetaan läpi ihmisten ohjeistaen nostamaan selkänoja pystyyn ja kiinnittämään turvavyö ilman, että mukana pyörii kymmenen sääntöjen suhteellisuusteoriaa. Lentokentällä turvatarkastukseen osallistuminen ei ole vapaaehtoista eikä "minun päätös" riitä perusteeksi edes oman laukun sisällöstä päättämiseen. Merkkivalon palaessa on istuttava paikallaan, olkoonkin, että jaloittelulle on terveydellinen syy. Lentokapteeni päättää lentokorkeuden vaikka matkustaja olisi lukenut netistä kaiken ilmanvastuksesta.

On suorastaan hämmästyttävää, miten paljon sääntöjä ja rajoitteita lentomatkustamiseen liittyy ilman, että nämä rikkomukset yksilönvapautta kohtaan herättävät suurempaa polemiikkia. Päinvastoin, mitään muuta vapauden kiivaimmat puolestapuhujat eivät tällä hetkellä odota kuin jonossa kulkemista ja kenkien riisumista muovikaukaloon.

Lue myös

Läpi koko lentomatkaprosessin meitä ohjataan hienostuneesti, mutta vastaansanomattoman napakasti ja hyväksymme sen. Lentoalan toinen oppi onkin, etteivät tiukka vaatimus sääntöjen noudattamiseen ja laadukas asiakaspalvelu sulje toisiaan pois.

Kolmas oppi liittyy toiminnan etupainotteisuuteen: kaikki – koneen ohjaamon jykevistä ovista toimintakykyisten matkustajien sijoittamiseen hätäuloskäyntien läheisyyteen – tähtää ongelmiin varatautumiseen. Yksinäinen laukku lentokentällä käynnistää hälytyksen heti eikä kolmen kuukauden hälytystakuulla.

Vielä ei ole myöhäistä saada muutamaa lentoemäntää viittomaan meille tutuin elkein, miten kädet desinfioidaan ja maski puetaan, sekä kuuluttamaan, milloin on siinä määrin pandemiakuoppaista, että kaikkien on palattava paikoilleen.

Eikä sekään olisi pahitteeksi, että joku kävisi vakuuttavasti kertomassa, ettei yksi kapteeni voi olla tuplalennolla.

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjälääkäri ja lentoemäntien tyylikkään työotteen ihailija.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030