Kommentti

Pieni on kaunista

Kun potilaansa tuntenut yleislääkäri siirretään seutukunnan keskukseen, muuttuu kokenut lääkäri arvostetusta ammattilaisesta osaksi suurta koneistoa.

Minna Mantila
Kuvituskuva 1
Janne Laaksonen

Terveyskeskuksetkaan eivät ole välttyneet keskittämiseltä, jota erikoissairaanhoidossa on toteutettu peräti asetuksen voimalla.

Isot kaupungit suunnittelevat megaterveyskeskuksia, joihin asukkaat joutuvat matkustamaan useaa kulkuneuvoa käyttäen. Pienemmiltä paikkakunnilta on terveyskeskus viety seutukunnan keskuskaupunkiin, Etelä-Suomessa 20–50 kilometrin päähän. Lähipalveluksi on saatettu jättää neuvola, sairaanhoitajan vastaanotto ja kotisairaanhoidon tukipiste, jossa käy lääkärikin silloin tällöin tekemässä kotikäyntejä entisiin vanhainkoteihin.

Keskittämisen syyksi on kerrottu säästöt. Yleislääkärin palkka syrjäseudulla on toki korkeampi kuin maakuntakeskuksessa, mutta maaseudulla ja pienissä taajamissa tilavuokrat ovat huomattavasti pienemmät.

Muuten vastaanoton pito maksaa saman: stetoskoopit, verenpainemittarit ja korvalamput ovat terveyskeskuksen kustannuksissa pieni menoerä.

Osa lakkautetuista pienistä toimipisteistä toimi erinomaisesti, kun resurssit oli saatu pidettyä kohdillaan eikä lääkärivaje ollut johtanut jäljelle jääneiden kuormittumiseen.

Kun pieni toimipiste lakkautetaan ja potilaansa tuntenut yleislääkäri siirretään seutukunnan keskukseen, muuttuu kokenut lääkäri arvostetusta ammattilaisesta osaksi suurta koneistoa.

Tuttujen potilaiden kolotukset ja yleistilan laskut oli helppo arvioida, kun muisti viimeistään sairauskertomuksen avatessaan, millainen potilaan kunto oli puoli vuotta sitten kontrollikäynnillä ollut. Isossa toimipaikassa uudet potilaat ovat vieraita. Potilaan historian selvittely moneen kertaan vaihtuneiden lääkärisijaisten kertomuksista on työlästä, hidasta ja turhauttavaa. Entiset potilaat, jotka olivat käyttäneet hyvin vähän terveyspalveluja, alkavat tilata ambulansseja ja käyttää päivystystä, kun luottamus siihen, että avun saa silloin kun sitä tarvitsee, on viety.

Kokenut lääkäri huomaa joutuneensa nappulaksi keskittämispeliin, jota pelataan jossain tuntemattomassa paikassa. Lopputulemana kokenut lääkäri poistuu terveyskeskuksesta.

Aloitin 20 vuotta sitten erikoislääkärinä 8 000 asukkaan kunnassa, jonka keskustaajamassa oli terveysasema. Hoidin kaikenikäisiä potilaita kaikista sosiaaliryhmistä, isoäidin nivelreumaa ja lapsenlapsen korvatulehduksia. Samassa kahvihuoneessa istuivat kunnan terveystarkastaja, neuvolan terveydenhoitaja ja kotisairaanhoitaja, sekä tietenkin vastaanoton työntekijät. Hoitajat saattoivat tuntea potilaita jo kolmannessa polvessa.

Lue myös

2000-luvun alun lääkäripulassa terveysasema ensin ulkoistettiin ja sitten lakkautettiin.

Olisiko aika ottaa liike takaisinpäin ja perustaa taas pieniä vastaanottoja? Ovatko suuret yksiköt oikeasti tehokkaita ja potilasturvallisia?

Pienellä asemalla laboratorio ei voi olla jatkuvasti auki, eikä päivystystasoista hoitoa kannata levittää ensiapuasemiksi ympäri maakuntaa, kuten vielä 1990-luvulla tehtiin. Voisiko kuitenkin olla osaviikkoisesti vastaanotto, johon lähellä asuvat pääsisivät kävellen ja autottomat pienituloiset naapureiden kauppamatkakyydeillä?

Koulutusvaiheen lääkäri ei voi työskennellä yksin, kieltää koulutussopimus. Entä jos seniori ja juniori menisivät yhdessä tyhjänä olevaan neuvolan päätyyn silloin tällöin todistamaan ja hoitamaan kylän sairauksia?

Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri ja avoterveydenhuollon ylilääkäri Riihimäen seudun terveyskeskuksessa.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030