Potilas ihan oikeasti keskiöön
Henkilökunnasta säästetään, potilaiden kokemusta ei kaikkialla kuulla, vuorovaikutus tökkii ja tietosuojakin aiheuttaa ongelmia. Onko potilas ihan oikeasti hoidon keskiössä?
Sairaalat rakentavat uusia strategioita. Aiemmin puhuttiin potilaskeskeisyydestä, nyt asiakkaan näkökulmasta. Onko potilas muuttunut asiakkaaksi vai vaan osaksi muuta asiakaskuntaa eli palvelujen ostajia?
Niin yliopisto- kuin keskussairaalatkin vähentävät henkilökuntaa budjettiongelmien vuoksi. Hoitoon liittyvien kustannusten alibudjetointiin on totuttu, mutta it-palvelujen ongelmien aiheuttamien useiden miljoonien eurojen lisälaskujen vyöryttämistä potilaiden hoidon kustannuksiin ei voi hyväksyä. Potilaskeskeiseen hoitoon sitoutunut ammattitaitoinen henkilöstö on sairaalan tärkein, mutta ehtyvä voimavara. Jos säästöt kohdistuvat henkilöstöön, kärsii potilaiden hoito. Potilas ei siis enää ole keskiössä. Ja henkilökuntaa on jatkossa entistä vaikeampi saada.
Potilaiden osallistuminen hoidon ja sen sujuvien polkujen kehittämiseen on erinomainen asia, joka jo toteutuukin osassa terveydenhuoltoa. Potilaiden näkemystä todella tarvitaan, jotta hoitopolkujen kehittäjille valkenevat kaikki nykyisten järjestelmien kompastuskivet: tietojärjestelmien ongelmat, hoitosuhteiden pirstaloituminen henkilökunnan vaihtuessa jatkuvasti, puhumattakaan potilaiden vaikeuksista saada yhteyttä hoitopaikkaansa tai laboratorioon tai edes päästä lääkärin vastaanotolle.
Eurooppalaisten kivuntutkijoiden äskeisessä kongressissa potilasjärjestöjen edustajilla oli merkittävä sijansa ohjelmassa. Potilaiden näkemys kivunhoitoon liittyvistä ongelmista haluttiin nostaa esille, samoin kuin vuorovaikutus potilaan ja hoitohenkilökunnan kesken.
Vuorovaikutusta opetetaan kiitettävästi ainakin Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Toteutuksessa taitaa kuitenkin olla monella vielä parantamisen varaa.
Potilaan kohtaaminen luo maaperän hoitosuhteelle. Ammattilaiselle mitättömiltä tuntuvat lausahdukset voivat jäädä potilaan mieleen pelottavina mörköinä. Toimenpidelääkäri puhui ilmeisesti itselleen puuskahtaessaan ääneen: "Kyllä oli vaikea toimenpide, neula meni millimetrin päästä maksasta." Millähän mielellä potilas odottaa toimenpiteen uusimista?
Potilaan tulisi olla keskiössä myös kliinisessä tutkimuksessa. Siihen liittyvä byrokratia on kuitenkin yksi hoidon kehittämisen suurimmista esteistä. EU:n uudet tietosuojavaatimukset tekevät monen tärkeän projektin lähes mahdottomaksi. Myös potilaiden ottaminen mukaan tutkimuksen palautekeskusteluihin on uhattuna.
Suunnittelimme erään EU-projektin yhteyteen tilaisuutta, johon kutsutaan kaikki tutkimukseen osallistuneet potilaat kuulemaan tuloksista ja antamaan palautetta projektin toteuttamisesta sekä potilaan näkökulman huomioimisesta. Osallistumien olisi tietysti ollut vapaaehtoista. Brittikollega ilmoitti, että tämä ei ole mahdollista tietosuojavaatimusten vuoksi. Potilaathan näkevät paikalle tulevien muiden potilaiden sairastavan kyseistä tutkittavaa tautia. Tietosuoja siis pettää.
Jos tietosuoja todella johtaa tähän, täytyy vakavasti kysyä, onko se jo kääntynyt potilaita vastaan? Onko sairauksissa jotain hävettävää? Monet potilaat kertovat julkisuudessa avoimesti sairauksistaan, jotta niihin liittyvä pelko ja mahdollinen leimaantuminen vähenisivät. Vertaistukikin on tärkeä osa kuntoutumista.
LKT, professori Eija Kalso on HUS:n kipuklinikan ylilääkäri.
