Kommentti

Selviämisellä täytyy olla tarkoitus

Kahden vuoden aikana tieni on haarautunut kahdeksi kovin erilaiseksi poluksi, joita olen kulkenut vuorotellen.

Heidi Wikström
Kuvituskuva 1
Alexander Uggla

Kun pari vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen kommenttikirjoitukseni Lääkärilehteen, tein sen siksi, että minua oli pyydetty. Olin työskennellyt Etelä-Sudanissa ja Keski-Afrikan tasavallassa, ja eräs näihin matkoihin liittyvä kirjoitukseni oli päätynyt myös Lääkärilehteen. Minun toivottiin kirjoittavan lähinnä tuosta näkökulmasta katsovana lääkärinä. Kirurgina, joka tekee humanitaarista työtä vaikeissa olosuhteissa. Elämä kuitenkin kuljettaa arvaamattomasti. Kahden vuoden aikana tieni on haarautunut kahdeksi kovin erilaiseksi poluksi, joita olen kulkenut vuorotellen. Olen kouluttautunut lisää ollakseni hyvä humanitaarinen kirurgi ja toisaalta olen ollut vakavasti sairaan ihmisen läheinen. Nyt näiden polkujen väli on tullut niin leveäksi, että en ehkä enää pysty hyppäämään. Jemenin työrupeamalleni, jonka oli tarkoitus alkaa tämän kuun puolivälissä, jouduttiin äkillisesti etsimään toinen lähtijä.

Eräänä torstaipäivänä läheiseni alkoi oireilla rajusti. Hän oli harhainen ja itsetuhoinen ja me sukulaiset yritimme saada hänet sairaalahoitoon. Asiantuntijat arvioivat kuitenkin avohoidon toimenpiteet riittäviksi. Näitä olivat psykoosilääkityksen ja unilääkkeen aloittaminen ja päivittäinen puhelinyhteys. Vuorokausi arvioinnin jälkeen rakkaamme yritti lopettaa elämänsä hyvin väkivaltaisella tavalla. Kaikki tapahtui muutamassa minuutissa: viimeinen puhelinsoitto, 5 minuutin ajomatkan päässä asuvat neuvokkaat ystävät, lähelle sattunut ambulanssiyksikkö, ensihoitohenkilökunnan ja minulle niin tutun lääketieteen erikoisalan, kirurgian, ammattitaitoinen toiminta pelastivat sekä hengen että ison osan terveyttä. Ajanlaskua hetkestä nolla on nyt kulunut hiukan yli 2 viikkoa. Potilas on tullut takaisin keskuuteemme harhojen ja kuolemafantasioiden täyttämästä dystopiastaan. Me läheiset käymme mielessämme ja keskenämme läpi noita kauhunminuutteja. Potilas itsekin totesi: "Tällä selviämisellä täytyy olla jokin tarkoitus."

Psyykkiset sairaudet poikkeavat olennaisesti monista vakavista somaattisista sairauksista siten, että leviävät laajemmalle ympäristöön, ikään kuin tarttuvat. Minäkin huomasin sairastuneeni. Diagnoosikoodi on F43.1; kaikki kolme kohtaa täyttyvät. Ihmismieli on arvaamaton. Etukäteen ei voi tietää, millaisista asioista se selviää helposti ja mistä ei ehkä ollenkaan. Minuun ei jättänyt jälkiä sotatoimien keskelle joutuminen Jemenissä eikä konekivääritulen kuunteleminen seinän takaa Keski-Afrikassa. Mutta tämä lähipiirin tapahtuma, se on tehnyt elämän arvaamattomuuden ja haurauden hyvin todellisiksi. Mieli on vaellellut, ja muistojen joukosta on kirkkaana noussut vuosikymmenien takaisia ihmiskohtaloita, jotka silloin elämän täyteyden keskellä eivät pahasti häirinneet minun olemassaolon lokeroani.

Lue myös

Aion hoitaa itseäni luonto- ja koiraterapialla.

Mitä mahtaa nyt kuulua sille opiskelutoverille, joka eräänä päivänä alkoi huutamaan tauotta Medioma-asuntolan pienessä yksiössä eikä suostunut avaamaan ovea? Kun tilanne oli jatkunut tunteja, soitimme paikalle päivystävän psykiatrin. Silloin, 90-luvulla, sellainen oli mahdollista.

Eräs kurssikaverini ilmoitti perheelleen, että aikoo lukea viikonlopun tenttiin eikä tulekaan käymään kotona. Mitään tenttiä ei kuitenkaan ollut. Hänet löydettiin kuolleena asunnostaan. Sitten oli eräs toinen alemmalta kurssilta, joka löydettiin morfiinin yliannokseen kuolleena. Nyt mietin, olisiko nuo kaksi kuolemaa jotenkin ollut mahdollista estää? Miten läheiset selvisivät, vai selvisivätkö he?

Traumaperäisen stressireaktion hoidoksi mielenterveystalo.fi ehdottaa masennuslääkkeitä tai kognitiivis-behavioraalista terapiaa. Minä aion hoitaa itseäni luonto- ja koiraterapialla. Rescue-koira Taimi ja hovawart Vasti harrastavat kanssani kaikenlaista rallytokosta pelastuskoiratoimintaan. Tottelevaisuuskisaan osallistuminen ja metsässä hiljaisuuden kuunteleminen ovat kovin erilaisia asioita, mutta niiden vaikutus on sama. Ne saavat tuntemaan, että elämä jatkuu, ainakin tämän sydämenlyönnin ajan.

Kirjoittaja on gastroenterologisen kirurgian ja akuuttilääketieteen erikoislääkäri sekä sivutoiminen kuvataiteilija.

Kirjoittajat

Heidi Wikström

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030