Tervetuloa syyslukukaudelle

Elokuun edetessä sairaalan kesäinen päivästä toiseen selviytymismoodi vaihtuu sujuvampaan arkeen.

Kun melkein 50 vuotta sitten aloitin koulutieni, olin kovin innoissani. Intoni laimeni kuitenkin nopeasti, kun ensimmäinen luokanvalvojani osoittautui ankaraksi ja epäreiluksi. Nopeasti huomasin myös, että koulussa vallitsee toinen todellisuus kuin kotona. Voimassa oli vahvimman oikeus ja jotkut aikuiset olivat kiusaajista pahimpia. Keksin kuitenkin keinot selviytyä suuremmitta kolhuitta, mutta jo ekaluokkalaisena laskin vuosia siihen, että koulu olisi ohi. Tuolloin ajatus lähestyvästä joulu- tai kesälomasta lohdutti. Lukuvuosirytmitys jäi aivoihini pysyvästi, ja niinpä nyt tätä kirjoittaessani ajattelen syyslukukauden olevan aluillaan.

Viimeiset pari vuotta olen viettänyt irtonaista, keikkailevan kirurgin elämää, mutta toukokuussa aloitin vakituisemman työn. Heinäkuun lopulla, loman päätteeksi, toimme pakettiautolla tavaralastin etelästä Rovaniemelle metsämökkiin pienen järven rannalle. Täällä asustelen tästä lähtien silloin, kun olen työjaksolla. Uusi lukukausi voi alkaa: syksy häämöttää edessäpäin ja viime viikonloppuna pidin tupaantuliaiset työkavereilleni mökissäni.

Pienellä joukolla vietimme kesän ehkä viimeistä aurinkoista päivää ja keskustelimme muun muassa koirista, perheestä ja suunnistamisesta. Sitten tietysti alettiin leikkaamaan. Pienessä sairaalassa kirurgien kesken välit ovat mutkattomat. Yksi erikoistuvista kertoi, että kollega oli jo etukäteen soittanut hänelle tulevan viikon leikkauslistat. Hän odottikin malttamattomana töihin paluuta, varsinkin kun luvassa oli tiistaina suoliresektio. Verisuonikirurgiaan erikoistuva puolestaan kertoi unesta, jossa hän leikkasi minun kanssani rupturoitunutta aortta-aneurysmaa. Minä olin jo veitsi kädessä valmiina aloittamaan, mutta hän oli sanonut, että hänen on paras jatkaa, kun kuitenkin hallitsee homman paremmin. Minusta se kuulosti hyvältä unelta. Ajattelen että se kertoo hänen valinneen erikoisalan, jolla viihtyy ja pärjää. Toivon, että uni kertoo minusta sen, että olen helposti lähestyttävä seniori, jolle voi väittää vastaankin.

Elokuun edetessä sairaalan kesäinen päivästä toiseen selviytymismoodi vaihtuu sujuvampaan arkeen, meetingit käynnistyvät, konsultaatiot helpottuvat ja työpaikalla olijoiden työtaakka pienenee. Loman loppuessa on hyvä tunnustella tuntemuksiaan: onko kiva palata töihin? Minusta se on aina vähän stressaavaa, mutta jos työssä viihtyy, paluu voi olla rytminvaihdoksen aiheuttamasta alkukankeudesta huolimatta kivaakin. Jos se on kurjaa, voi olla aika tehdä muutoksia. Työpaikan, erikoisalan tai jopa vieläkin suuremman vaihdoksen tekeminen voi olla tarpeellinen. Muistan erään kirurgierikoistuvan muutaman vuoden takaa, joka yhtäkkiä katosi. Hän löytyi sittemmin Facebookista: kirurgia oli vaihtunut yleislääketieteeseen ja ihminen itse vaikutti olevan tyytyväinen uuteen uravalintaan.

Vaikka aivan näin suuren muutoksen aika ei olisikaan, niin ehkä jokin uudistus on paikallaan. Lukuvuoden alkaessa voi suunnitella tulevia koulutuksia, joihin osallistua. Varsinkin nyt, kun osa ulkomaisista koulutuksista järjestetään etänä, osallistuminen on helppoa ja halpaakin. Minä olen valinnut kaksi tälle syksylle. Eilen aamumeetingissä tein pientä gallupia siitä, kuinka yleistä on seurata vertaisarvioituja julkaisuja. Muut eivät olleet minua parempia: kaikki tunnustivat lukevansa liian vähän. Päätin olla jatkossa ahkerampi.

Arkisen aherruksen lisäksi täytyy olla haaveita ja unelmia, jotakin sellaista, joka ei ole aivan heti käsillä vaan jota pitää odottaa ja jonka eteen täytyy nähdä vaivaa. Minusta varsinkin sellaisista asioista haaveilu, joista ei ole mitään suoranaista hyötyä tai jotka ovat lähes mahdottomia toteuttaa, ovat hyväksi ihmismielelle; ne pitävät luovuutta yllä ja mielen pohjalla asustavaa pikkutyttöä tai -poikaa hengissä. Minullakin on eräs lapsuudesta saakka mukana kulkenut haave, jonka aion tänä syksynä toteuttaa. Ainakin aion yrittää.

Kirjoittaja on gastroenterologisen kirurgian ja akuuttilääketieteen erikoislääkäri sekä sivutoiminen kuvataiteilija.