Kommentti

Tulevaisuuden tarpeelliset taidot

Kysymykseen tulevaisuuden taidoista voi lähestyä kysymällä, mihin tekniikka ei taivu.

Marika Kandell
Kuvituskuva 1
Laura Vesa

En koskaan unohda sitä tiukkailmeistä sisätautipäivystäjää, joka nojautui käyntitekstiä nakuttavan itseni puoleen: Tämä on päivystys. Sinä olet lääkäri. Sanele.

Osui ensimmäistä viransijaisuuttaan tekevän lääkärinalun itsetuntoon.

Opettelin sanelemaan ja pääasiallisesti potilasasiakirjani syntyivätkin puhumalla seuraavat vuodet. Lausunnoissa fuskasin - sanelemisen käyttöliittymä kun ei taipunut käyntitekstin copy-pastettamiseen. Kompurointia sattui. Carbalan-voiteen tullessa markkinoille oli saneluiden purkaja kirjoittanut ylös oman tulkintansa ja niinpä tekstieni mukaan olen suosittanut atoopikkolapsille karpaloa.

Kanta-arkistoon siirtyessä olin vakuuttunut oikeakielisyyden tärkeydestä, keräsin itsetuntoni ja palasin näppäimistön nakuttamiseen. Kymmensormijärjestelmän olin opetellut teini-iässä. Oli printatut ohjeet ja tiukka päätös kuljettaa sormia vain ohjeen osoittamilla painikkeilla. Parissa viikossa rytmi löytyi ja katse vapautui.

Nykyisessä työssäni käsittelen päivässä 40–60 hoitajan puhelinkonsultaatiota. En mitenkään kykenisi hallitsemaan konsultaatiomäärää, ellen voisi tuottaa tekstiä samalla kun kuuntelen tai puhun. Kiitos teini-ikäiselle itselleni kaukonäköisyydestä aikana, jolloin potilaskertomus oli vielä pääosin paperinen.

Mitkä ovat tulevaisuuden tarpeellisia taitoja? Kysymys ei koske vain uraansa aloittavia - meitä muitakaan eivät nykyiset taitomme tule kantamaan työelämän läpi. Tekoäly tukee jo diagnostiikkaa, robotit ovat leikkaussaleissa suorastaan vanhoja tekijöitä ja virtuaalitodellisuuden osuus opetuksessa kasvaa. Pitää oppia uutta ja luopua vanhasta.

Ehkä joku päivä vastaanottoa seuraa terveydenhuoltoon kehitetty versio Alexasta tai Siristä, joka laatii sujuvasti käyntitekstin, varaa jatkot ja tilastoi (ennen kaikkea tilastoi!) ilman, että meidän tarvitsee käyttää aikaa minkäänlaiseen tekstintuottoon. Silloin saa tuo tiukkailmeinen sisätautipäivystäjä jatkaa: Mitä minä sanoin ja minä myönnyn. Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden. Kysymykseen tulevaisuuden taidoista voi lähestyä kysymällä, mihin tekniikka ei taivu. Koneet pitävät yksinkertaisista ja tarkasti määriteltävistä asioista kuten numeroista. Ne hallitsevat nopeasti sellaisia tietomassoja, joita me emme ikinä.

Sen sijaan koneet eivät ymmärrä sosiaalisia normeja, suhteellisuutta tai tilannetajua eivätkä osaa kertoa, mikä on oikein ja mikä väärin. Koneelta puuttuu sivistys, elämänkokemus ja myötätunto.

Lue myös

Ilokseni tämä on huomioitu valtakunnallisissa valmistuvan lääkärin osaamistavoitteissa, joissa arvot ja etiikka on nostettu tavoitteista ensimmäiseksi ja sitä seuraavien taitotavoitteiden kärjessä ovat vuorovaikutustaidot.

En tiedä, oliko omana aikanani koulutuksessa oppimistavoitteita - ei sellaisista ainakaan puhuttu. Muistoni tenteistä koostuvat monistenipuista monivalintoja sienilääkitysten pituudesta, LDL-tavoitteista ja Ottawan ankle rulesista. Esseekysymyksissä ei ollut pitkiä etäisyyksiä, varattomuutta tai vaativia omaisia - kaikkea sitä, mikä olennaisesti vaikuttaa jokapäiväiseen työhömme ja johon ei löydy vastauksia Terveysportista.

Ei ole enää mielekästä keskittyä alati kasvavan tietomassan ulkoa opetteluun. Ei vain hoitoihin, vaan hoidettaviin. Ei vain muistamiseen, vaan ymmärtämiseen.

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjälääkäri.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030