Tulevaisuus ärsyttää
Tunnistamme defenssin ja regression potilaissa, mutta emme itsessämme.
Lomien loppuessa on hyvä nostattaa verenpaineet suoraan arjen stressiä vastaavalle tasolle. Ajatusharjoituksena listasin asioita, jotka kuluneen vuoden aikana ovat lääkäreitä tuntuneet ärsyttävän. Esimerkkejä on lukuisia: Sote-uudistus. Epätasa-arvoiset palvelut. Yksityistäminen. Tehoton julkinen sektori. E-resepti. PKV-lääkkeitä liberaalisti määräävät kollegat. NPS-pisteet. Julkkislääkärit. Se, ettei lääkäreiden asiantuntemusta hyödynnetä mediassa. Privaattilääkäreiden korkeat palkat ja oma liian pieni palkka.
Lääkärikunnan selkärangan kipeimpiä paikkoja painelevat kaikki ne asiat, jotka ovat muutoksen kourissa ja joissa tulevaisuus on epävarma tai kehityssuunta tuntuu intuitiivisesti epämiellyttävältä. Emme ole tässä yhtään sen kummallisempia kuin muutkaan ihmiset. Tunnistamme defenssin ja regression potilaissa, mutta emme itsessämme. Se on tietysti täysin inhimillistä.
Fiilikset eivät korvaa faktoja, vaikka yhteiskunnallinen keskustelu on viime aikoina siihen suuntaan ohjautunutkin. Silloin kun betonoituja totuuksia tai luonnonlakeja ei voida soveltaa, toiseksi paras vaihtoehto dialogin pohjaksi ovat perustellut mielipiteet. Se, että väittää, että "ei se vaan näin toimi" tai vetoaa johonkin epämääräiseen, parempaan menneeseen aikaan, ei ole argumentti vaan älyllistä laiskuutta.
Tämän vuosikymmenen alussa muuan autokauppias nousi julkisuuteen julistettuaan netin pilanneen autokaupan. Ratkaisuehdotuskin oli selvä: Koko netti pitäisi räjäyttää. Hän ei ole ajatuksineen yksin. Tasaisin väliajoin joku ehtii julistamaan, ettei digitalisaatio sovi terveydenhuoltoon. Toisaalta reilu sata vuotta sitten moni ei uskonut autoista olevan hevoskärryjen korvaajaksi.
Lääketieteessä kehitys on edennyt harppauksin teknologian ja farmakologian puolella. Seuraavaksi myllerretään koko lääkäriyden ydin, kun kykyämme hoitaa potilaita ja tehdä diagnostiikkaa tehostetaan tekoälyn avulla. Siirtymävaihe tuskin tulee olemaan sujuva ja kivuton. Uppiniskaisesti neljällä raajalla vastaan haraaminen ei estä tai viivytä muutosta, mutta tekee siitä meille itsellemme vaikeampaa. Jos ette usko, katsokaa miten kävi sähköisen reseptin kanssa. Paluuta menneisyyteen ei ole, vaikka nykyinen järjestelmä onkin kaukana täydellisestä.
Tekninen kehitys ei etene lineaarisesti vaan eksponentiaalisesti ja siksi ihmiskunnalla kesti muutama tuhat vuotta vakiinnuttaa maanviljelyksen taito, mutta vain muutaman kymmenen vuotta tehdä näköpuheluista fiktion sijaan arkipäivää. Nyt lääkäreiltä kaivataan ideologisesti avoimia, perustellun kriittisiä ja ehkä visionäärisiäkin mielipiteitä siitä, mihin suuntaan kehitystä tulisi ohjata, jotta se koituisi potilaiden, lääketieteen ja terveydenhuoltojärjestelmän parhaaksi.
Muutosvastarinta on hellyttävä, mutta toisaalta melko sietämätön ihmisen evolutiivinen ominaisuus. Sen korvaaminen uteliaan epäluuloisella lähestymisellä on meidän itsemme vastuulla. Siksi jokaisen kannattaisi ajoittain tarkastaa omat hypoteesinsa ja ennakkoluulonsa tästä maailmasta.
Todennäköisesti kaikki ei ollut ennen niin hyvin, etteikö tulevaisuudessa kaikki olisi paremmin.
Petja Orre
Kirjoittaja on pääkaupunkiseudun PerusTerveys-lääkäriasemien johtava lääkäri.
