Työpaikan tärkein huone on nyt kielletty
Meidän työhyvinvointimme vaikuttaa kulminoituvan pitkälti kahvihuoneeseen, kirjoittaa Timo Tuovinen.
Kun ensimmäistä kertaa tekee onnistuneesti jonkin toimenpiteen, tiimille pitää tarjota leivoskahvit. Jos unohtaa leikkausvalon kahvan paikalleen leikkauksen lopuksi, siistijöille pitää tarjota kahvit. Unohtuneesta lehtireferaatista pitää tarjonta kollegoille kahvit.
Nämä ovat esimerkkejä kahdesta asiasta: työpaikan kirjoittamattomista, perehdytysoppaasta löytymättömistä säännöistä sekä työhyvinvointia lisäävästä kulttuurista. Olemme kahvinjuojakansaa. Paahdettua kahvia kulutetaan täällä enemmän kuin missään muualla maailmassa - jopa kymmenen kilogrammaa henkeä kohden. Kofeiinipitoinen kupponen saa koneen käyntiin aamulla ja virittää väsyneen mielen työpäivän mittaan.
Meidän työhyvinvointimme vaikuttaa kulminoituvan pitkälti kahvihuoneeseen. Kahvihuoneessa tavataan työkavereita ja vaihdetaan kuulumisia. Jaetaan ilot ja surut. Parhaat keskustelut syntyvät kahvikupin ääressä. Ryhmäytyminen tapahtuu usein ei-niin-formaalissa ympäristössä, joista kahvihuone on luontevin paikka aloittaa. Kahvihuoneessa tavataan uusia ihmisiä, joita ei välttämättä varsinaisissa työtehtävissä kohtaisi. Ennen kaikkea kahvitauko tuo balanssia työn ja levon välille.
Jo historiallisesti kahvilat olivat yhteisöllisen ja liike-elämän keskuksia, mutta kun niistä tuli myös poliittisen toiminnan keskuksia, ne kiellettiin. Nyt kielto johtuu koronapandemiasta. Osassa työpaikkoja kahvihuoneet on kielletty kokonaan. Meillä kahvihuoneessa ei saa olla yli yhdeksää henkilöä.
Muutokset korostuvat pahiten niillä meistä, jotka ovat osittain etätöissä. Iso osa työyhteisön tuesta jää puuttumaan ilman paikkaa, jossa voi luottamuksellisesti käydä keskusteluita matalalla kynnyksellä. Verkossa on vaikea käydä vastaavaa. Kynnys toisella soittamiseen on suurempi, kuin asian puheeksi ottaminen kahvihuoneessa. Balanssi levon ja työnvälillä kiepsahtaa liiaksi jälkimmäisen puolelle. Helposti kalenteri täyttyy liiaksi, ja päivä on vain Teams-hyppelyä. Tämä toki on amatöörivirhe, ja paluuta puolentunnin kokousta varten lentämiseen tuskin on.
Muinaisina aikoina kahvilakielto kaatui omaan mahdottomuuteensa. Luulen, että epidemian rauhoituttua kahvihuoneet ovat vielä aiempaa keskeisemmässä roolissa. Monella meistä on jo nyt ikävä vapaampaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen – kupposen tai tuopposen äärelle.
Kirjoittaja on pohjoissuomalainen synnytyksiin ja naistentauteihin erikoistuva lääkäri, tutkija ja sähköisten terveydenhuollon palvelujen yliopisto-opettaja.
