Enemmän huomiota pitkäaikaissairauksien hoitoon

Kollega Jaakko Kivisaari toteaa kommentissaan (SLL 13-14/ 2010, s. 1198) pääkirjoitukseeni (SLL 10/2010), että on hybris, että elämä ja kuolema olisivat oikeaoppisin hoitotoimin täydelleen hallittavissa. On selvää, että kroonisilla sairauksilla on taudinkulku, johon keinomme vaikuttaa ovat edelleen puutteellisia. Silti voisimme edes yrittää käyttää niitä keinoja, joiden tehosta meillä on näyttöä ja jotka eivät edes maksa paljoa.

Mikko Nenonen

Cecil Helmanin tarina

"On vaikea ymmärtää pohjimmiltaan ihmisten tapoja reagoida sairauteen, kuolemaan ja muihin vastoinkäymisiin, mikäli ei ole käsitystä siitä kulttuurista, missä he ovat kasvaneet ja missä hankkineet kulttuurilinssin. Tämän linssin läpi ihmiset hahmottavat ja tulkitsevat maailmaa".

Tuula Vaskilampi, Juhani Miettola

Muutos mielessä eteenpäin

Kyky palastella ongelmia, kiteyttää olennainen ja partiotausta - siinä eväät, joilla Juha Tuominen selvisi HUS:ia ravistelleesta johtamiskriisistä pysyen itse hyvissä väleissä kaikkien osapuolten kanssa. Nyt Tuominen totuttelee rooliinsa Terveystalon johtavana ylilääkärinä. Eteen aukeaa terveydenhuollon murroskausi.

Outi Toivanen-Visti

Maahanmuuttajan infektiosairauksien seulonnassa otettava huomioon lähtömaan taudit

Maahanmuuttajilta kannattaa seuloa tuberkuloosi, HIV, hepatiitti B, kuppa ja suolistoloiset lähtömaan tilanteen mukaisesti. Oireiden ja löydösten perusteella maahanmuuttajalta voidaan harkinnan mukaan tutkia myös muita laboratoriokokeita.

Marjut Asikainen

Toivon ylläpitäminen on osa ammattitaitoa

Lääkärin raskas tehtävä on kertoa huonot uutiset: murentaa potilaan toivoa ja aiheuttaa kärsimystä. Huonon uutisen sisältöä ei voi poistaa, vaikka asian kertoisi enkelien kielillä. Kertomisen tapa voi kuitenkin joko helpottaa tai vaikeuttaa viestin vastaanottamista. Kuulijan kannalta on oleellista, onko viestintuoja tilanteessa aidosti läsnä ja osoittaako hän olevansa pahoillaan potilaan puolesta. Potilaan kannalta on suuri ero sillä, huikataanko tieto levinneestä syöpäkasvaimesta ohimennen kierrolla vai kerrotaanko asia rauhallisessa tilanteessa, kahden kesken tai lähiomaisen läsnä ollessa. Vakavasti sairaita potilaita hoitava lääkäri oppii vähitellen, että kyky ylläpitää toivoa on yhtä tärkeää kuin hyvä harkinta, tieto ja taitavat kädet. Taidot eivät myöskään sulje toisiaan pois.

Päivi Hietanen

Päihdeäidin hoitoon tarvitaan kipeästi uusia keinoja

Tässä lehdessä julkaistava Marjukka Pajulon artikkeli (s. 1205-11) tuo tuoretta tietoa oletettavasti parhaasta Suomessa saatavilla olevasta hoitojärjestelmästä, jossa päihdeäidille annetaan mahdollisuus yrittää huolehtia vauvastaan. Ensikodin 70 äidistä 56:lle tarjottiin seurantatutkimusta, ja aluksi 45 sitoutui mukaan, mutta lopulta vain 34 asui lapsensa kanssa ensikodissa toivotut neljä kuukautta. Epäselväksi jäi, olivatko mukana pysyneet äiti-lapsiparit aineiston terveimmästä päästä, mutta maalaisjärjellä ajateltuna se tuntuisi todennäköisimmältä. Siitä huolimatta vain 20 äitiä (60 % seuratuista) kykeni toimimaan lapsensa hoitajana kahden ikävuoden kohdalla.

Erja Halmesmäki

Aivohalvaus ja sydäninfarkti, hoitovirheitäkö?

LT, dosentti Mikko Nenonen toteaa pääkirjoituksessaan Lääkärilehdessä 10/2010 (s. 884), että aivohalvaus ja sydäninfarkti ovat hoitovirhe. Olen hämmästynyt, että tieteellisenä pääkirjoituksena esitetään näin tärkeästä asiasta heikosti perusteltu kärjistys. Asettaisin sen samaan kategoriaan kuin väittämän, että verenpainetauti tai tyypin 2 diabetes olisivat itse aiheutettuja sairauksia.

Jaakko Kivisaari

Myös pieniin yksiköihin voi keskittää

Kollega Martti Hirn kysyi pääkirjoituksessaan Lääkärilehdessä 11/2010 (s. 979), missä on järkevän keskittämisen raja? Kysymys on erittäin hyvä ja ajankohtainen. Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että vaativaa, harvinaista tai erittäin kallista kirurgiaa tulisi keskittää riittävän toistomäärän ja kustannushyödyn saavuttamiseksi. Erimielisyydet alkavat siitä, mikä tällaiseksi kirurgiaksi luokitellaan. Esille nostettu tekonivelkirurgia on tästä kiistasta yksi esimerkki.

Petri Virolainen, Eerpo Arajärvi, Timo Puolakka, Keijo Mäkelä, Ari-Pekka Puhto, Jukka Kettunen, Ville Remes

Mihin kollegiaalisuus on hävinnyt?

Ylen TV 1:n A-talk-ohjelmassa oli 1.4.2010 keskustelutilaisuus "Pelastakaa reumapotilaat!". Tällöin Reumasäätiön sairaalan toiminnan lopettamisesta oli jo päätetty. Kollegakuntaa keskustelussa edusti HUS:n reumaylilääkäri Riitta Luosujärvi.

Markku Hakala, Markku Kauppi, Eero Belt

Voimavarat tarvitaan potilaiden hoitamiseen

Kollegat Markku Hakala ym. käsittelevät Ylen TV 1:n A-talk-ohjelmassa käytyä keskustelua ja osuuttani siinä. Reumasäätiön sairaalan toiminnan ajan on ollut tunnettu tosiasia, että Päijät-Hämeen keskussairaalassa ei ole ollut reumalääkärin virkaa.

Riitta Luosujärvi

Voidaanko haittavaikutusten kirjaamista tehostaa?

Onko potilaalle enemmän haittaa siitä, että lääkäri käyttää paljon aikaa tietojen kirjaamiseen, kuin siitä, että jotain jää kirjaamatta? Eikö lääkärin pitänyt hoitaa potilaita eikä istua tietokoneen ääressä?

Hannu Rintanen, Lauri Vuorenkoski, Päivi Hämäläinen

Lääkehoidossa kulttuurinmuutos KYS:n alueella

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella on otettu käyttöön potilasturvallisuutta parantava uusi lääkehoitomalli. Se yhtenäistää sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon lääkehoidon käytäntöjä.

Merja Miettinen, Susanna Saano, Minna Taam-Ukkonen, Jorma Penttinen

Potilasturvallisuuden keskeiset käsitteet

Potilasturvallisuuden keskeisiä käsitteitä tarvitaan toiminnan kehittämisessä, jotta puhutaan yhteistä ja samaa kieltä.

Potilasturvallisuutta opetetaan monella nimikkeellä

Lääkärien ja sairaanhoitajien peruskoulutuksessa on jo nyt paljon potilasturvallisuuteen liittyvää koulutusta, vaikkei sitä sellaiseksi kutsuttaisikaan. Potilasturvallisuuden opetus ja tutkimus olisi varmemmalla pohjalla, jos sitä varten perustettaisiin oppituoli ainakin yhteen lääketieteelliseen tiedekuntaan.

Hannu Halila

Lannepisto aiheutti pysyvän alaraajahalvauksen

Lannepisto aiheuttaa merkittäviä sivuvaikutuksia hyvin harvoin. Komplikaatioriski on kuitenkin suurentunut esimerkiksi potilailla, joilla on veren hyytymiseen vaikuttava lääkitys. Kuvaamme tapauksen, jossa lannepisto aiheutti pysyvän alaraajahalvauksen potilaalle, jolla oli antikoagulaatiolääkitys.

Honkaniemi Jari, Mäenpää Heikki, Vuorialho Matti, Marttinen Ilkka

Virhe on mahdollisuus oppia

Professori Amos Pasternack toivoo lääkäreiltä uudenlaista suhtautumista tekemiinsä virheisiin. Epäonnistumisten rakentava ja rehellinen käsittely antaa sekä lääkärille että potilaalle rauhan jatkaa elämäänsä.

Mari Vehmanen

Lentävä kirurgi toisi tarkistuslistat terveydenhuoltoon

Lentoliikenteessä turvallisuuskäytännöt ovat systemaattisia ja kattavia. Kirurgi, purjelentäjä ja lennonopettaja Martti Lepojärvi toisi lentoliikenteestä kirurgiaan aivan ensimmäiseksi tarkistuslistat, kommunikaatiokulttuurin ja uudenlaisen tiimiajattelun.

Suvi Sariola

Vaasa välttää vaaraa

"Lääkejakelu - Älä häiritse", varoittaa keltainen huomionauha hoitajan yllä Vaasan keskussairaalassa. Se on yksi tapa parantaa potilasturvallisuutta.

Suvi Sariola

Potilasturvallisuus kuuluu kaikille

Onko potilasturvallisuus terveydenhuollon uusi innovaatio? Teorian mukaan innovaatio leviää epidemioista tutun S-käyrän mallilla. Innovaattorien innovoitua varhaiset soveltajat alkavat jo ottaa uutta käyttöön. Heidän joukkonsa on pieni mutta innovaation levittämisen kannalta merkityksellinen. Seuraavaksi saadaan innostetuksi varhainen pääjoukko, ja niin innovaatiota tukeekin jo puolet kohderyhmästä. Tämän jälkeen tulevat harkitsevat, kriittiset, vakauttavat joukot, joita perinteisesti kutsutaan muutosvastarintaisiksi.

Minna Kaila

Miten turvata hyvä luusto lapsuudesta aikuisuuteen?

Osteoporoosi on viime vuosina tunnistettu myös pediatriseksi ongelmaksi. Tämän myötä on herätty huomaamaan, miten merkittävästi lapsuusiän tekijät vaikuttavat luuston terveyteen aina aikuisikään asti. Pienipainoisina syntyneillä keskosilla varhaisvaiheiden haitalliset luustovaikutukset ovat nähtävissä vielä 20-30 vuoden iässä (1). Luu on elävää kudosta, jonka kasvu ja muotoutuminen jatkuvat sikiökaudesta aikuisikään; varsinaisen kasvun päätyttyä luukudoksen uusiutuminen jatkuu edelleen läpi elämän. Luu koostuu proteiinipitoisesta matriksista ja mineraaleista, jotka yhdessä antavat luukudokselle toiminnan kannalta tärkeät ominaisuudet: luu on toisaalta vahva tukikudos mutta samalla myötäävä ja joustava, monenlaiset kiertoliikkeet ja väännöt salliva "liikuntaelin".

Outi Mäkitie