Miksi tarvitaan joku kolmas, joka kertoo potilaalle mitä lääkäri tarkoittaa?
Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatti-palstalla keskusteltiin äskettäin tiedonkulun puutteellisuudesta ja vuorovaikutuksen ongelmista lääkärin ja potilaan sekä tämän omaisen välillä. Eläkkeellä olevan sisäministeriön virkamiehen Aulis Pöyhösen kokemukset vaimon vakavan sairauden hoidosta yliopistosairaalassa muistuttivat tsaarinaikaista palvelukulttuuria: pyynnöistä huolimatta lääkäri ei keskustellut potilaan ja omaisen kanssa hoitoratkaisusta ja esimies hyväksyi, joskin valitellen, tämän menettelyn. Avoimempaa keskustelukulttuuria ja potilaan ja omaisen kuulemista peräsi Pöyhösen kirjoituksen jatkona myös johtava sosiaalityöntekijä Jaana Leppäkorpi. Leppäkorpi kysyy, tiedämmekö me lääkärit, kuinka usein tarvitaan joku kolmas kertomaan asiakkaalle, mitä olemme tarkoittaneet ja että siihenkö sairaanhoitajia koulutetaan.