Onko valkotakki vanhanaikainen?

Valkoinen takki on ollut kautta aikojen lääkäriyden symboli. Se on herättänyt mielikuvia puhtaudesta ja luotettavuudesta, asiallisuudesta ja arvokkuudesta - mutta myös pelkoa ja aristelua. Ovatko ammattiasumme hyödyt haittoja suuremmat aikana, jolloin lääkärin arvostus rakentuu pikemminkin osaamisen ja hyvien vuorovaikutustaitojen kuin mielikuvien varaan?

Päivi Hietanen

Kela-korvauksia pitää korottaa

Jokainen suomalainen, joka maksaa kunnallisveroa, maksaa myös sairausvakuutusmaksua. Tämän veroluonteisen maksun suuruus on nykyisin 2,03 %. Maksun peruste on se, että jokainen kansalainen voisi tarvittaessa saada ja käyttää tarpeellisia terveydenhoitopalveluita. Mitä suurempi osa asiakkaalta lopullisesti perittävästä maksusta jää yhteiskunnan korvausten ulkopuolelle, sitä voimakkaammin tämä kohdistuu pienituloisten talouteen.

Olli Meretoja

Stenttitromboosin vaaraa voidaan vähentää

Vuonna 2006 Suomessa tehtiin yli 9 000 pallolaajennusta, kolme kertaa enemmän kuin sepelvaltimoiden ohitusleikkauksia. Metallistenttejä käytettäessä pallolaajennuksella hoidetun kaventuman merkittävä, oireita aiheuttava uudelleenahtautuminen eli restenoosi ilmaantuu noin 10 %:lle potilaista, mutta lääkestentit ovat pienentäneet riskin alle 5 %:iin (1). Lääkestenttien restenoosia estävä vaikutus perustuu neointimaalista hyperplasiaa hillitsevien lääkkeiden paikalliseen vaikutukseen ahtaumakohdassa.

Antti Ylitalo

Keuhkosyöpä jää edelleen parantamatta

Syövän hoidon ammattilaiset ovat saaneet viime vuosina usein viestittää ilosanomaa parantuneista hoitotuloksista, mutta keuhkosyöpä on edelleenkin suuri haaste. Edistysaskeleita on toki tapahtunut: diagnostiset menetelmät ovat kehittyneet, sairaaloihin on pystytetty moniammatillisia yhteistyöryhmiä keuhkosyöpäpotilaita hoitamaan, ja osaamisen taso on sen myötä monella rintamalla kohentunut. Myös hoitostrategioita on kehitetty ja uusia lääkkeitä on tullut käyttöön. Tästä huolimatta taudin pitkäaikaisennuste on pysynyt sietämättömän huonona: Suomessa viiden vuoden kuluttua diagnoosihetkestä vain noin 10 % potilaista on elossa. Sekin on toki on noin tuplasti parempi kuin esimerkiksi Tanskassa.

Seppo Pyrhönen

Faskikulaatioita ilmenee lähes jokaisella ja päivittäin

Liisa Luostarinen ym. kirjoittavat tavallisista vaivoista, kiusallisista lihasten krampeista ja nykinöistä (SLL 9/2007, s. 873-6).

Tapani Salmi

Käytännönläheisen katsauksen antia voi täsmentää tietokannoista

Kiitän dosentti Salmea erinomaisista kommenteista koskien lyhyttä katsaustamme Kiusalliset lihasten krampit ja nykinät. Katsaus haluttiin pitää käytännönläheisenä, jolloin neurofysiologisten ilmiöiden kuvaaminen jäi puuttumaan.

Liisa Luostarinen

Ajattelu ja ihminen: sähkömagnetismiako?

On hankala todistaa oikeaksi professori Kari Enqvistin kolumnissaan Kaiken Arkipäiväisen Teoria (SLL 8/2007, s. 775) esittämää käsitystä siitä, että ajattelu olisi sähkömagnetismia. Kuinka mahdollinen todistaja selvittäisi sen noidankehän, että hänen todistuksessaan tarvitsemansa ajattelun osoittaminen sähkömagnetismiksi vaatii myös ajattelua, mikä hänen pitäisi taas osoittaa sähkömagnetismiksi, jne.

Seppo Heikkilä

Biotunnisteet sähköisissä terveyspalveluissa

Terveydenhuollon sähköinen toimintaympäristö tarvitsee luotettavia ja helppokäyttöisiä tunnistusmenetelmiä. Biotunnisteet ovat nyt vastaamassa tähän tarpeeseen.

Heikki Lamminen

Tehohoidon ajankohtaiset rakenneratkaisut

Laatuajattelun gurun Avedis Donabedianin mukaan myös terveydenhuollon sektorilla lopputuloksen laadun määräävät toimintayksikön rakenne ja sovellettu hoitoprosessi. Suomalainen tehohoitosektori on ollut koko maan terveydenhuollon laatutyön pioneeri. Potilasvalintoihin ja hoitoprosessiin keskittymällä ja täysin ainutlaatuisella yhteistyöllä se on tämän vuosikymmenen kuluessa kyennyt puolittamaan riskiin suhteutetun kuolleisuuden. Intensium-hankkeen nimellä tunnettu projekti saikin aikoinaan hyvästä syystä Lääkäriliiton ensimmäisen laatupalkinnon. Nykyisin maan kaikki tehoyksiköt kattava ja jo yli sadantuhannen tehohoitojakson tietomassa tukee ainutlaatuista vertaiskehittymistä ja tekee tietä muille sitä jäljitteleville valtakunnallisesti keskitetyille tiedonkäsittelyratkaisuille.

Markku Hynynen, Martti Kekomäki

Tehohoidon tavoite - miten siihen päästään?

Tehohoidon tavoite on antaa potilaalle mahdollisuus äkillistä sairautta edeltäneeseen omatoimiseen elämään ja kohtuulliseen elämänlaatuun. Suomalainen tehohoidon laatukonsortio on tehnyt 1990-luvulta kansainvälisestikin korkeatasoista työtä teho-osastojen hoidon yhtenäistämiseksi ja hoidon laadun ja lopputuloksen seuraamiseksi. Tehohoitoa ei pidä arvioida erillisenä toimintana vaan osana hoitoprosessia, eikä kriteerinä pidä olla tehohoidosta elossa selviäminen, vaan selviytyminen ja elämänlaatu 6-12 kuukautta tehohoidon jälkeen. Laatukonsortio onkin vuonna 2007 liittänyt edeltävän ja myöhäisen elämänlaadun selvittämisen eurooppalaisella EQ-5D-mittarilla osaksi rutiiniseurantaa. Käsittääkseni tämä seuranta on toistaiseksi ainut yksittäisen koko potilasryhmän kattava suomalaisissa oloissa.

Ville Pettilä

Miten kohtaan "somatisoijan"

Tuskin kukaan lääkäri kävisi vaivojensa vuoksi lääkärillä, jonka nimeää hänet "somatisoijaksi" tai arvelee hänen teeskentelevän, liioittelevan tai "aggravoivan" oireitaan. Näitä sanoja käyttävät lääkärit tuntuvat ihan tosissaan uskovan, että monet kipu- ja väsymysoireista kärsivät potilaat ikään kuin "tekevät" oireensa.

Matti O. Huttunen

Työmahdollisuuksien rajoittaminen ei paranna lääkärin sijaisten taitoja

Sosiaali- ja terveysministeriön suunnitelman mukaan lääketieteen kandidaatti voisi jatkossa toimia lääkärin viransijaisena vasta suoritettuaan viidennen opiskeluvuoden kurssit. Työmahdollisuuksien rajoittamista perustellaan opiskelijoiden kokemattomuudella. Suunnitelluissa rajoituksissa ei eroteta sairaaloita terveyskeskuksista eikä virka-aikaa päivystysajasta. Rajoitusten taustalla on toive siitä, että opiskelijan kyky toimia lääkärinä paranisi karenssivuoden aikana automaattisesti - ja että opiskelijan kyvyt olisivat viidennen vuoden jälkeen riittävät viransijaisuuksia ajatellen.

Esa Jämsen, Valpuri Saarinen

Päihteiden käyttöä ei pidä nimittää itsehoidoksi

Viime aikoina on yleistynyt näkemys, että päihteitä käytetään psyykkisten oireiden tai päihderiippuvuuden itsehoitoon. Pääkaupunkiseudun neulan- ja ruiskunvaihtopisteiden asiakkaita haastateltiin viime vuonna: yli 70 % ilmoitti käyttävänsä buprenorfiinia hoitaakseen itse riippuvuuttaan ja pysyäkseen paremmin erossa muista aineista.

Martta Palttila-Pulli

Toimiiko potilasohjaus?

Sairaanhoito on monen eri toimijan yhteistyötä. Potilaan tuo sairaalaan ongelma, joka tutkitaan ja jonka hoidosta sovitaan. Parhaassa tapauksessa potilas palaa kotiinsa tarvitsematta jatkohoitoa, mutta useimmiten hoito jatkuu joko toisessa laitoksessa, perusterveydenhuollossa tai yksityislääkärillä. Ammatillinen tieto annetusta hoidosta ja sen suunnitellusta jatkosta siirretään jatkohoidosta vastaavalle hoitoyhteenvetona. Kovin paljon liioittelematta voinee sanoa, että epikriisien kulkuun jatkohoitopaikkaan on oltu tyytymättömiä niin kauan kuin niitä on kirjoitettu. Suurin tyytymättömyys syntyy tilanteessa, jossa potilas ehtii jatkohoitopaikkaansa nopeammin kuin epikriisi. Vielä huonommassa tapauksessa epikriisi ei koskaan edes lähde sairaalasta. Tähän ongelmaan voi odottaa parannusta, kun sähköiset sairauskertomukset tulevat käyttöön ja jatkohoidosta vastaava taho voi tarkistaa sairaalan alkuperäismerkinnöistä, mitä potilaalle on tapahtunut ja miten jatkohoito on suunniteltu tehtäväksi.

Taito Pekkarinen

Kandisijaiset ja työpaikat joutumassa vaikeuksiin kesän kynnyksellä

Lääketieteen opiskelijoiden toimiminen lääkärin viransijaisena on herättänyt tämän vuoden alussa paljon keskustelua. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus TEO huomautti helmikuun alussa, että lääketieteen opiskelijoiden ohjauksessa ja valvonnassa on puutteita. TEO:n mielestä opiskelijat toimivat liian vaativissa lääkärin tehtävissä. TEO esitti, että lääketieteen opiskelijoiden ei pitäisi toimia sijaisina työvoiman välitystä harjoittavien yritysten kautta, vaan suorassa työsuhteessa kunnalliseen terveydenhuoltoon. Medisiinariliitto antoi asiasta oman tiedotteensa heti tämän jälkeen otsikolla "Lääketieteen opiskelijat haluavat ohjausta työpaikoilla".

Hannu Halila

Vaikeat valinnat elinkaaren lopulla: kuka päättää ja millä perusteilla?

Ihminen päättää, Jumala säätää - tämä toteamus kuvaa sattuvasti menneiden sukupolvien yritystä sopeutua kuoleman arvaamattomuuteen. Vielä sata vuotta sitten mikä tahansa kuumetauti, alkava raskaus tai tapaturma tiesi usein hengenvaaraa, jota torjumaan ei ollut käytettävissä tehokkaita keinoja. Kuolemaan liittyvät uskomukset, tavat ja riitit auttoivat elämään todellisuuden kanssa. Oma osamme on liittyä tähän kulttuuriperintöön pohtimalla elintoimintojen keinotekoisen ylläpitämisen ja sairauksien loppuun asti hoitamisen etiikkaa.

Liisa-Maria Voipio-Pulkki

Hengittäminen on hyvästä

Avoimet hengitystiet ja riittävä hengitystoiminta ovat elämän perusedellytyksiä. Niiden merkitys oivallettiin kauan ennen kuin elvytystoiminnasta alettiin julkaista yleisiä suosituksia. Esimerkiksi hukuksiin joutuneen ihmisen virvoittelussa erilaiset menetelmät hengitystoiminnan palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi olivat keskeisellä sijalla jo vuosisatoja sitten, ja vammapotilaan systemaattisessa ensihoidossa korostetaan algoritmia A(irway), B(reathing), C(irculation) jne. Siksi onkin hieman yllättävää, että terveydenhuoltohenkilöstön kyvystä huolehtia vammapotilaan riittävästä hengitystoiminnasta on herännyt sellainen huoli, että asiaa on päätetty tutkia tarkemmin. Helkamaan ym. tässä lehdessä (s. 1123-7) julkaistava selvitys antaa pohtimisen aihetta lääkärien ja ensihoitohenkilöstön tavasta huolehtia tästä keskeisestä peruselintoiminnasta aivovammapotilaita hoidettaessa.

Tom Silfvast

Kotisisar rautainen eli kone arjen auttajana

Arjen askareista suoriutuminen on voi olla kotona selviytymisen kynnyskysymys. Tekniikka tarjoaa siihen monenlaista tukea.

Ilkka Winblad

Edessä terveyspoliittisesti köyhät eduskuntavaalit - äänestettävä kuitenkin on

Meneillään oleva eduskuntavaalikampanjointi jää lyhyeksi. Puolueet ja ehdokkaat ovat silti esiintyneet mediassa perinteiseen tapaan ohjelmiaan ja tavoitteitaan esitellen, toreilla on syöty hernesoppaa ja grillimakkaraa ja poksauteltu erivärisiä ilmapalloja. Kun paneelit ja tupaillat eivät enää entiseen tapaan kiinnosta ihmisiä, ehdokkaat panostavat mainonnassaan aikaisempaa enemmän internet-välitteiseen kampanjointiin.

Taito Pekkarinen

Arvostaako hoitojärjestelmä ikääntyvää potilasta?

Mitä maksaa, että ihminen saa pitää oman arvonsa ja identiteettinsä, kysyy Maija-Riitta Ollila. Kaarina Jaakola kuvailee pamfletissaan sairaan, vanhan ihmisen kohtaloa Pirkanmaalla karulla tavalla. Markku Myllykangas ja Päivi Räsänen pohtivat ihmiselämän arvottamista joulumarkkinoille ilmestyneessä kirjassaan. Kysymys potilaan rahaksi arvottamattoman ihmisarvon kunnioittamisesta hoitojärjestelmässämme on aiheellisesti nostettu keskusteluun. Samalla valtaosa terveyspoliittisesta keskustelusta kuitenkin käsittelee terveydenhuollon rahoitusta, hallintorakenteita ja uutta tekniikkaa.

Harri Vertio