Suomen perusterveydenhuolto - status quo ja tulevaisuus

Terveyskeskustyön nykytila ja tulevaisuus vuonna 2002 -tutkimus piirsi lääkärikunnan kannalta varsin karun kuvan maamme perusterveydenhuollon tilasta. Terveyskeskuslääkärit toivat esiin lukuisia sekä työnsä määrään että sisältöön liittyviä ongelmia. Niitä olivat mm. koettu työn pakkotahtisuus ja autonomian puute sekä yksinäinen puurtaminen ilman kunnollista johtamiskulttuuria. Merkittävinä ongelmina nousivat myös luottamuspula lääkärikunnan ja kunnallisten päättäjien välillä, ongelmat erikoissairaanhoidon kanssa sekä työnohjauksen puute (1).

Esko Kumpusalo, Kari Mattila

Terveyskeskusten perusvastuuväestöksi alle 300 asukasta

Oikea hoito, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Tämän mantran on jokainen terveydenhuollon hallinnossa viime aikoina mukana ollut kuullut varmasti. Pääsääntöisesti sillä viitataan vanhusten hoidon järjestämiseen. Varsin vähän on puhuttu perusterveydenhuollon mitoittamisesta niin, että se kykenee tehokkaasti ja ajallaan hoitamaan potilaansa ja ennaltaehkäisyvelvoitteet. Kun oikeaa hoitoa ei kyetä antamaan perusterveydenhuollossa ajallaan, potilaat ohjautuvat joko heti aiheetta tai turhan myöhään liian sairaina erikoissairaanhoitoon.

Heikki Pälve

Melkein jokainen suomalaisvauva saa rintamaitoa - mistä pitäisi olla huolissaan?

Sadasta suomalaisvauvasta 99 saa oman äidin rintamaitoa ensimmäisinä elinvuorokausinaan, 91 lasta kuukauden iässä, melkein 70 lasta neljän kuukauden iässä ja puolet vielä puolen vuoden iässä. Lisämaitoa sen sijaan saa jo synnytyslaitoksella lähes 80 lasta sadasta. Onkin syytä selvittää, onko käytäntö kaikkialla näin yleinen, ja määrittää, mitkä ovat lisämaidon antamisen perustellut aiheet. Varhainen lisämaidon anto korreloi käänteisesti imetyksen kestoon. Yksinomaisen rintaruokinnan kesto on keskimäärin 1,5 kuukautta, ja lisäruokia ja lisämaitoa aletaan antaa suosituksiin nähden aikaisin. Näin havaittiin tässä lehdessä julkaistavassa tutkimuksessa Oulusta ja Tampereelta 2000-luvun taitteessa (s. 5029-35). Onko tulos hyvä vaiko huono, ei ole aivan helppo kysymys. Pitäisikö olla tyytyväinen vai huolissaan?

Minna Kaila, Suvi Virtanen

Onko vakava hypoglykemia diabeetikon hyvän glukoositasapainon väistämätön seuraus?

Diabeetikon hypoglykemia luokitellaan vakavaksi, mikäli se edellyttää toisen henkilön apua. Diabeteksen hoidosta vuosina 2000-2001 tehdyssä selvityksessä 5 % tyypin 1 diabeetikoista ilmoitti joutuneensa edeltäneen vuoden aikana sairaalahoitoon hypoglykemian vuoksi (1). Vakavan hypoglykemian aiheuttama sairaalahoito on kuitenkin melko harvinaista. Vuosittain Helsingin Pelastuslaitoksella on yli tuhat diabeetikoita koskevaa ensihoito- ja sairaankuljetustehtävää, valtaosa niistä insuliinihoitoon liittyneen vakavan hypoglykemian vuoksi, mutta vain 10 % potilaista kuljetettiin ensiapupoliklinikalle (2). Kotona glukagonipistoksella tai muuten hoidettujen hypoglykemiaepisodien yleisyydestä ei kenelläkään ole käsitystä.

Timo Sane

Älykoti - vanhusta, omaisia vai yhteiskuntaa varten?

Luin melkoisen tyrmistyneenä YM, projektikoordinaattori Eija Hukan kirjoituksen Älykoti tukee ikäihmisten arkea (SLL 45/2006, s. 4740-1). Kirjoituksessa kerrottiin kuinka vanhusten kotihoito tulevaisuudessa järjestyy nykytekniikan avulla. Älykodissa erilaiset anturit ja sensorit muodostavat verkon, jonka sisällä vanhusta on helppo monitoroida. Tällaisessa älykodissa asuvasta vanhuksesta omaisten on päätelaitteiden avulla mahdollista pitää huolta.

Laura Jartti

Tutkimuksessa puoluettomuus säilyi, keskustelussa se horjuu pahasti

Professori Matti Uhari kysyy keskustelupalstalla (SLL 46/2006, s. 4805) julkaistussa kirjoituksessaan "Mihin jäi tutkimuksen puolueettomuus vaihdevuosien hormonihoitotutkimuksessa?" Tässä lehdessä dosentti Tomi Mikkola jatkaa saman aiheen käsittelyä. Vastaus Uharin kysymykseen on: ei minnekään. Hormonihoitoa koskeva tutkimuksemme on puolueettomasti ja hyvin tehty ja asiallisesti tieteellisesti raportoitu. Asiasta kiinnostuneet voivat tutustua tähänastisiin alkuperäisiin julkaisuihimme ja kokousesitelmiimme projektin verkkosivuilla (http://groups.stakes.fi/ KAY/FI/Hankkeet/kayEPHTtrial.htm).

Elina Hemminki

Kuka kantaa vastuun, kun tutkijan henkilökohtainen missio ajaa totuuden ohi?

Arvostettu epidemiologi ja statistikko, professori Matti Uhari kritisoi aiheellisesti (SLL 46/2006, s. 4805) Stakesin tutkijaprofessorin Elina Hemmingin harhaanjohtavaa tiedottamista vaihdevuosien hormonihoitotutkimuksesta. Ristiriita tutkimustulosten (1) ja Hemmingin tiedotusvälineissä esittämien väitteiden välillä on todellakin päivänselvä, joten keskeistä on selvittää, kuka kantaa vastuun tapahtuneesta.

Tomi Mikkola

Sähköinen sairauskertomus, mutta potilaan kielellä

Keskitetty sähköinen sairauskertomusjärjestelmä lienee todellisuutta muutaman vuoden kuluttua. Lääkärien lisäksi myös potilailla on pääsy kertomuksiinsa. Ajan kanssa keskustietokoneelle muodostuu kattava sairaushistoria. Kuinka paljon se hyödyttää potilasta? Ongelmana on se, että vaikka potilas pystyy lukemaan tutkimusyhteenvetonsa ja sairauskertomuksensa, hän ei ymmärrä niitä. Latinankieliset diagnoosit ja lääkärislangi eivät avaudu potilaalle ilman aiheeseen perehtyneen tulkin apua.

Raimo Sulkava

Ruotsissa muistutetaan myös malarian lääkkeettömästä ehkäisystä Trooppisessa Afrikassa tarvitaan aina estolääkitys

Malarian ehkäisystä Ruotsissa annetut ohjeet ovat pitkälti yhtenevät suomalaisten ohjeiden kanssa. Ruotsalaisessa ohjeessa korostetaan, että moni matkailija syö turhaan estolääkkeitä, ja toisaalta mikään estolääkitys ei ole sataprosenttinen. Ruotsissa infektioklinikat myyvät permetriinillä käsiteltyjä vuodeverkkoja, joiden käyttö voisi vähentää tarpeettoman lääkeprofylaksin käyttöä. Vuodeverkoista riippumatta estolääkitys tarvitaan aina trooppiseen Afrikkaan matkustettaessa.

Maija Rummukainen

Terveysriskit ansaitsevat potilasasiakirjamerkinnän

Kansansairauksien ehkäisyn näkökulmasta terveydentilaan keskeisimmin vaikuttavia tekijöitä ovat elintavat, kuten väestön ravintotottumukset, alkoholinkäyttö, tupakointi ja liikunta. Elintapasairauksien ennaltaehkäisy terveydenhuollossa on tehokasta toimintaa. Tavoitearvot verenpaineelle, vyötärön ympärysmitalle, painoindeksille, rasva-arvoille ja alkoholin kohtuukäytölle ovat selvät. Koulutusta potilaan motivoimiseksi on runsaasti saatavilla. Tästä huolimatta ennaltaehkäiseviä toimia, esimerkiksi alkoholin suurkuluttajien mini-interventiota, ei ole laajamittaisesti otettu käyttöön eikä mitään elintapatietoja systemaattisesti merkitä potilasasiakirjoihin. Päihteiden käyttö liittyy varmasti tai todennäköisesti noin neljäsosaan Peijaksen sairaalan päivystyskäyntejä (tässä lehdessä s. 4923-7). Päihdepotilaista 62 % olisi jäänyt tunnistamatta pelkkää diagnoosia tarkastelemalla ja alle 10 % oli saanut neuvontaa päihdeongelman hoidosta.

Kaija Seppä, Erkki Vartiainen

Alkoholimaksasairauksista kansantauti - juommeko itsemme hengiltä?

Vastikään julkaistujen vuoden 2005 tilastojen mukaan alkoholi on ohittanut sydän- ja verisuonisairaudet kuolemansyytilastoissa ja on työikäisten miesten yleisin kuolemansyy. Työikäisillä naisilla alkoholisairaudet ovat toiseksi tavallisin kuolemansyy, rintasyövän jälkeen. Suomessa kuolee alkoholisairauksiin joka kuudes työikäinen mies ja joka kymmenes työikäinen nainen. Alkoholin aiheuttama kuolleisuus on nyt kolminkertainen 1970-luvun alun lukuihin nähden. Kuolleisuuden lisääntyminen on ollut huomattavasti nopeampaa kuin alkoholin kulutuksen kasvu.

Martti Färkkilä

Karkaavatko hyperkolesterolemian hoidon aiheet käsistä?

Nykyisin käytettävissä olevin lääkkein voidaan saada hallintaan lähes kaikki hyperkolesterolemiat. Lipidihypoteesin katsottiin tulleen lopullisesti toteen näytetyksi, kun 4S-tutkimus julkaistiin vuonna 1994 (1), ja asteittain on todistettu yhä tiukemmat hoitotavoitteet aiheellisiksi suuren riskin potilailla (1,2,3). Silti tuntuu, ettei minkään muun lääkehoidon hyödyllisyyttä ole tarvinnut perustella niin tarkkaan kuin kolesterolilääkkeiden.

Jorma Viikari

Laboratoriokokeita tarvitaan harvinaisten sairauksien löytämiseksi

LT Marja-Terttu Saha kirjoittaa ansiokkaasti päivystysvastaanoton arkirutiineista sekä siitä tosiasiasta, että anamneesilla ja kunnon statuksella pääsee todella pitkälle (SLL 43/2006, s. 4473-5). Äitiä kannattaa kuunnella, sillä äiti on yleensä oikeassa. Samoin vakavasti sairas lapsi on paras viiveettä lähettää sairaalahoitoon, eikä odotuttaa laboratoriovastauksia. Tavoitteena tässä on selvästi myös vastaanoton sujuminen sekä kustannusten hillitseminen.

Ulla Pihkala

EVO-tutkimusrahoituksen uusjako uhkaa lopettaa kliinisen lääketieteellisen tutkimuksen

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä ehdottaa, että EVO-tutkimusrahoituksen perusteet ja hallinnointi uudistetaan (STM:n selvityksiä 2006:34). EVO-rahoituksen merkitys kliinisen tutkimuksen rahoituksessa on ollut erittäin suuri koko EVO-lainsäädännön olemassaolon ajan.

Jorma Paavonen, Seppo Heinonen

Suomi tarvitsee myös koulutettuja maahanmuuttajia

Oli mukavaa, että Lääkärilehdessä 36/2006 haastateltiin Suomeen ulkomailta kotiutuneita lääkäreitä. Tekstissä pohdiskeltiin mielenkiintoisella tavalla muuttoliikettä, varsinkin kehitysmaista kehittyneisiin maihin, aivovuodon käsitettä käyttäen.

Tanveer Sandhu

Yksi kansa, yksi arkisto - kuinka temppu tehdään?

Valtakunnallinen sähköinen potilaskertomusarkisto on tulossa. Mutta missä potilastiedot itse asiassa silloin ovat ja kuinka niitä käytetään ja hallitaan?

Helena Eronen

Lääkäriomainen tasapainoilee tiedon ja sydämen välimaastossa

Kuolevien potilaiden hoidosta on keskusteltu hiljaittain poikkeuksellisen avoimesti. Esitetyt näkemykset ovat olleet vahvoja ja tunteita herättäviä. Tässä numerossa keskustelua-palstalla (s. 4804) kerrotaan, kuinka pahoillaan oleva omainen jäi läheisensä kuoltua pohtimaan, olisiko eutanasia ollut sietämättömiä kipuja parempi ratkaisu.

Päivi Hietanen

Yersiniainfektioiden kirjo

Yersiniabakteereita pidettiin vaarattomina maaperäbakteereina, kunnes ensimmäiset Yersinia enterocolitican aiheuttamat infektiot ihmisellä kuvattiin vuonna 1939 ja Yersinia pseudotuberculosiksen aiheuttamat infektiot vuonna 1954. Ranskalainen Mollaret kuvasi Yersinia enterocolitican (aik. Pasteurella X) ja sen aiheuttamia kliinisiä infektioita 1960-luvulla (1), mutta varsinaisesti yersinia nousi maailmankartalle pohjoismaisin tutkijavoimin. Ruotsalainen Winblad kuvasi Yersinia enterocolitica -infektion aiheuttaman koko kliinisen kirjon (2,3).

Marjatta Leirisalo-Repo

Pitäisikö prehypertensiota hoitaa?

Amerikkalaisen JNC 7 -verenpainesuosituksen mukaan henkilö on prehypertensiivinen mikäli systolinen verenpaine on 120-139 mmHg tai diastolinen verenpaine 80-89 mmHg, ts. verenpaine on korkeampi kuin nykykäsityksen mukainen optimaalinen verenpaine (< 120/80 mmHg).

Ilkka Tikkanen

Kuolevan potilaan hyvälle hoidolle ei ole vaihtoehtoa

Perustuslaki, kansainväliset sopimukset ja erilaiset ammattieettiset ohjeistukset velvoittavat terveydenhuoltojärjestelmää ja valtiovaltaa huolehtimaan kuolevien ihmisten kärsimysten lievittämisestä. Viranomaisten tehtävä on valvoa yhtenäisen käytännön toteutumista sekä taata, että resursseja ohjataan oikein. Tästä huolimatta syöpäkivuista kärsivät potilaat ovat edelleen epätasa-arvoisessa asemassa. Näyttääkin siltä, että yksittäisten kuntien päättäjien moraalin varaan asiaa ei voi jättää. Tarvitaan valtiovallan toimenpiteitä ja lainsäädäntöä.

Eero Vuorinen