Fysiatrian suomenkielinen oppikirja - puutteista huolimatta hyvä alku

Puolenkymmentä vuotta sitten joukko suomalaisia asiantuntijoita julkaisi kriittisen katsauksen siihen mennessä julkaistuihin fysiatrian alan hoitotutkimuksiin. Kirjoittajat toivoivat muun muassa, että fysiatrian tutkimustieto tulisi siirtää aikaisempaa paremmin yleislääkäreiden ja lääkintävoimistelijoiden käyttöön. Kustannus Oy Duodecim on tarttunut haasteeseen.

Toimittanut Timo Klaukka

Kaksi kiloa uutta urologista tietoa kuudessa vuodessa

Tutun kolmiosaisen tiiliskivimäisenä tunnetun oppikirjan kuudes uudistettu painos muistuttaa ulkoasultaan kolmea katulaattaa. Se on kaksi kiloa raskaampi kuin edellinen, vuonna 1986 ilmestynyt kahdeksankiloinen järkäle. Kuudessa vuodessa perustutkimuksessa, farmakologiassa, kuvantamisessa, instrumenteissa, leikkaustekniikassa, hoitovaihtoehdoissa, siis lähes koko urologiassa on tapahtunut sen asteinen mullistus, että paitsi välttämätöntä laajentamista, kirjan entisetkin osat on jouduttu kirjoittamaan kokonaan uudelleen. Vielä edellisessä painoksessa kirjoittajat esittivät mielellään aiheena olevasta asiasta oman käsityksensä. Uudessa versiossa kukin aihe on käsitelty tietosanakirjamaisemmin, puolueettomammin, antaen palstatilaa muillekin kuin kirjoittajan itsensä suosimille näkökohdille.

Toimittanut Timo Klaukka

Fysiatrian suomenkielinen oppikirja - puutteista huolimatta hyvä alku

Puolenkymmentä vuotta sitten joukko suomalaisia asiantuntijoita julkaisi kriittisen katsauksen siihen mennessä julkaistuihin fysiatrian alan hoitotutkimuksiin. Kirjoittajat toivoivat muun muassa, että fysiatrian tutkimustieto tulisi siirtää aikaisempaa paremmin yleislääkäreiden ja lääkintävoimistelijoiden käyttöön. Kustannus Oy Duodecim on tarttunut haasteeseen.

Toimittanut Timo Klaukka

Kaksi kiloa uutta urologista tietoa kuudessa vuodessa

Tutun kolmiosaisen tiiliskivimäisenä tunnetun oppikirjan kuudes uudistettu painos muistuttaa ulkoasultaan kolmea katulaattaa. Se on kaksi kiloa raskaampi kuin edellinen, vuonna 1986 ilmestynyt kahdeksankiloinen järkäle. Kuudessa vuodessa perustutkimuksessa, farmakologiassa, kuvantamisessa, instrumenteissa, leikkaustekniikassa, hoitovaihtoehdoissa, siis lähes koko urologiassa on tapahtunut sen asteinen mullistus, että paitsi välttämätöntä laajentamista, kirjan entisetkin osat on jouduttu kirjoittamaan kokonaan uudelleen. Vielä edellisessä painoksessa kirjoittajat esittivät mielellään aiheena olevasta asiasta oman käsityksensä. Uudessa versiossa kukin aihe on käsitelty tietosanakirjamaisemmin, puolueettomammin, antaen palstatilaa muillekin kuin kirjoittajan itsensä suosimille näkökohdille.

Toimittanut Timo Klaukka

Muutoksia lääkekorvauksiin 15.4.1993 Kokonaan korvattava lääkehoito munuaisperäiseen anemiaan ja vaikeaan haiman vajaatoimintaan

Kokonaan korvattavaan lääkehoitoon oikeuttavien sairauksien määrä lisääntyy 15.4.93. Näiden sairauksien joukkoon lisätään munuaisten vajaatoiminnan aiheuttama vaikea anemia (sairaus 138). Tässä tilassa korvataan erytropoietiinihoito nefrologin tai keskussairaalan dialyysi-/nefrologisesta toiminnasta vastaavan sisätautilääkärin B-lausunnon perusteella. Lausunnosta tulee käydä riittävän selvästi ilmi eytropoietiinin tarpeen syyt sekä tutkimustulokset, joilla muut vakavan anemian syyt on poissuljettu. Yleensä erytropoietiinihoitoa tarvitsevat ne uremiapotilaat, jotka ovat riippuvaisia toistuvista verensiirroista tai joiden anemia rajoittaa selvästi jokapäiväistä suorituskykyä. Hoidon tavoite on yksilöllinen, mutta useimmiten maksimaalinen hyöty saadaan hemoglobiinitason ollessa 100-120 g/l.

Virossa ajankohtaisia eettisiä kysymyksiä

Virossa itsenäistymisen myötä käynnistyneet muutokset ovat johtaneet myös terveydenhuollon alueilla moniin uudelleenjärjestelyihin. Suurin ongelma on tietenkin rahoitus, mutta myös lääkärien koulutukseen, ammattitaitoon ja asenteisiin on alettu kiinnittää huomiota. Näin kertoi Viron lääkäriliiton (Eesti Arstide Liit) puheenjohtaja Väino Sinisalu vieraillessaan Suomen Lääkäriliiton eettisten periaatekysymysten valiokunnan kokouksessa maaliskuussa. Liitot käynnistävät yhteistyössä lääketieteen etiikan kysymyksiä käsittelevän seminaarin valmistelun Eestissä.

Muutoksia lääkekorvauksiin 15.4.1993 Kokonaan korvattava lääkehoito munuaisperäiseen anemiaan ja vaikeaan haiman vajaatoimintaan

Kokonaan korvattavaan lääkehoitoon oikeuttavien sairauksien määrä lisääntyy 15.4.93. Näiden sairauksien joukkoon lisätään munuaisten vajaatoiminnan aiheuttama vaikea anemia (sairaus 138). Tässä tilassa korvataan erytropoietiinihoito nefrologin tai keskussairaalan dialyysi-/nefrologisesta toiminnasta vastaavan sisätautilääkärin B-lausunnon perusteella. Lausunnosta tulee käydä riittävän selvästi ilmi eytropoietiinin tarpeen syyt sekä tutkimustulokset, joilla muut vakavan anemian syyt on poissuljettu. Yleensä erytropoietiinihoitoa tarvitsevat ne uremiapotilaat, jotka ovat riippuvaisia toistuvista verensiirroista tai joiden anemia rajoittaa selvästi jokapäiväistä suorituskykyä. Hoidon tavoite on yksilöllinen, mutta useimmiten maksimaalinen hyöty saadaan hemoglobiinitason ollessa 100-120 g/l.

Virossa ajankohtaisia eettisiä kysymyksiä

Virossa itsenäistymisen myötä käynnistyneet muutokset ovat johtaneet myös terveydenhuollon alueilla moniin uudelleenjärjestelyihin. Suurin ongelma on tietenkin rahoitus, mutta myös lääkärien koulutukseen, ammattitaitoon ja asenteisiin on alettu kiinnittää huomiota. Näin kertoi Viron lääkäriliiton (Eesti Arstide Liit) puheenjohtaja Väino Sinisalu vieraillessaan Suomen Lääkäriliiton eettisten periaatekysymysten valiokunnan kokouksessa maaliskuussa. Liitot käynnistävät yhteistyössä lääketieteen etiikan kysymyksiä käsittelevän seminaarin valmistelun Eestissä.

Ongelmallinen autonomia

Autonomia eli itsemääräämisoikeus on lääketieteen etiikassa hyvin keskeisessä asemassa tai itse asiassa sen ydinkäsite, kuten Engelhardt sanoo kirjassaan The Foundations of Bioethics (1). Toisessa bioetiikan peruskirjassa, Beauchampin ja Childressin teoksessa Principles of Biomedical Ethics, autonomia on yksi neljästä perusperiaatteesta, joille lääketieteen etiikka rakentuu. Muut kolme ovat oikeudenmukaisuus (justice), hyvän tekeminen (beneficence) ja pahan välttäminen (nonmaleficence). Etenkin viime aikoina on keskusteltu siitä, onko tällaisten universaalien periaatteiden varaan rakennettu etiikka ylipäänsä mahdollinen, mutta autonomia on ja pysyy joka tapauksessa keskeisenä asiana.

Toimittanut Pekka Louhiala

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030