Auttamistyö on syvästi humaania ja eettistä - sitä ei tarvitse sinänsä problematisoida. Auttajan osaa sen sijaan kannattaa pysähtyä pohtimaan tarkemminkin. Tässä ei pyritä käsittelemään auttajan kaikkia ongelmia, joista monet ovat samoja kuin ihmisillä yleensäkin. Tavoitteena on tarkastella auttajan pulmia siltä osin, kuin ne liittyvät auttajan persoonallisuuteen. Erityisesti keskitytään siihen, kuinka auttamishaluinen persoona muista huolehtiessaan samalla paradoksaalisesti saattaa edistää omaa uupumistaan. Tarkoitus ei ole patologisoida eikä syyllistää auttajia, vaan rohkaista heitä turvallisella tavalla aistimaan oman sisäisyyden liikahteluja itsereflektoinnin avulla.