Ihmiset puhuvat kivusta lääkärin kanssa, kun taas surusta, uskosta, toivosta ja rakkaudesta keskustellaan papin kanssa. Vaikka näillä käsitteillä ei ole yhtä täsmällistä sisältöä kuin kivulla, ne ovat sekä autettavan että auttamisen kannalta merkittäviä asioita. Kivun ja surun käsitteleminen on osa ihmisen elämänhallintaa, joka on vain osittain rationaalista, tahdonvaraista tai tiedostettua. Autettavalla on oma näkökulmansa, oma käsitys itsestään ja vaivoistaan. Miten eri auttajat siihen liittyvät? Miten kukin heistä ymmärtää autettavan ongelmat?