Lähtökohdat

Artikkelissa kuvataan masennuspotilaiden taustaa sekä työtilannetta ennen kuntoutusjakson alkamista ja sen päätyttyä vuonna 2003. Tutkimuskysymyksenä on selvittää kuntoutujan keskeisten sosiodemografisten tekijöiden, kuntoutusta edeltäneen terveydentilan ja kuntoutustoimenpiteiden merkitystä vuoden 2006 työmarkkina-aktiivisuuteen, ts. kuuluuko kuntoutuja työvoimaan vai ei tai onko hän opiskelemassa.

Menetelmät

Seurantatutkimus perustuu Kelan kuntoutuksen vuonna 2003 päättäneitä koskeviin rekisteritietoihin. Kohderyhmä (n = 3 655) koostuu vuoden 2006 lopussa elossa olleista henkilöistä, jotka kuntoutukseen hakeutuessa olivat 16-60-vuotiaita ja joilla kuntoutushakemuksen päädiagnoosi oli masennus. Kuntoutujien alkutilanteen ja seuranta-ajankohdan kuvaus perustuu jakaumiin ja tunnuslukuihin sekä vuoden 2006 työmarkkina-aseman monimuuttujatarkastelu askeltavaan logistiseen regressioanalyysiin.

Tulokset

Masennuspotilaat, jotka kuntoutukseen hakeutuessaan olivat työelämässä tai opiskelemassa, olivat työmarkkina-asemaltaan useimmin aktiiveja kolmen vuoden kuluttua kuntoutuksen jälkeen. Kuntoutukseen hakeutuessa työkyvyltään rajoittuneista lähes 40 % oli vuoden 2006 lopussa työelämässä tai opiskelemassa. Työhön paluun tai opiskelun edellytykset heikkenivät selvästi kuntoutusta edeltäneiden sairauspäivärahapäivien määrän lisääntyessä. Aktiivien osuus oli suurin kuntoutukseen hakeutuessa 25-34-vuotiaiden ikäluokassa ja ns. henkisen työn ammateissa.

Päätelmät

Kuten monet muut etenevät ja pitkäkestoiset sairaudet, myös masennus tulisi tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja aloittaa sen hoito- sekä kuntoutustoimenpiteet. Erityistä huomiota tulee kiinnittää nuorten aikuisten masennuksen tunnistamiseen ja oikea-aikaisen hoidon sekä kuntoutuksen järjestymiseen.