Järjestelmälliseen hoitoon oikeutettujen lasten ja nuorten aikuisten hammashoidon tarve on dramaattisesti vähentynyt, osoittaa lääkintöhallituksen vuonna 1974 aloittama näiden ryhmien hampaiden terveydentilan kehityksen seuranta. Terveyskeskuksissa hoidettujen potilaiden määrä ei ole kuitenkaan kasvanut suhteessa lisääntyneeseen suun terveydenhuollon henkilöstön määrään. Syynä tähän lienee vahva vuosittaisten tarkastusten perinne, joka aikoinaan, karieksen ollessa tavallista, oli hyvinkin tarpeellinen. Nyt ollaan kuitenkin siirtymässä yksilöllisiin tarkastusväleihin. Myös laajentunut oikomishoito selittää osaltaan sitä, ettei lasten muusta hammashoidosta vapautuneita voimavaroja ole siirtynyt vanhempien ikäryhmien hoitoon. Tulevaisuudessa suun terveydenhuollon painopiste on kuitenkin aikuisväestön hoitamisessa ja erikoissairaanhoitona toteutettavan hammashoidon järjestämisessä.