Polven spesifisen hoidon perusta on yhä tarkka anatominen diagnoosi. Kliinistä tutkimusta täydentävää tietoa saadaan uusilla tutkimusmenetelmillä: kaikututkimus ja artroskopia ovat jo vakiinnuttaneet asemansa lääkärin apukeinoina, magneettikuvaus tekee parhaillaan tuloaan diagnostiikkaan. Uusia mahdollisuuksia antavat myös lihasvoiman ja stabiiliuden mittaukset, eikä unohtaa pitäisi myöskään liikeanalyysimenetelmiä.