Vuosisadan vaihteelle ominainen luonnontieteiden ihannointi asetti uudenlaisia paineita myös ei-eksaktien tieteiden kehitykselle. Yhteiskunnassa vallinnut panos-hyötyperiaate sai jalansijaa myös lääketieteessä, ja kaikkea toimintaa ohjasi hegeliläinen järkiperäinen ajattelu. Vain hyödyllinen oli hyvää; myös ihmisten keskuudessa vallitsivat viidakon lait. Saksalainen psykiatria ei löytänyt vastausta uudistumiseen psykoanalyysistä, vaan hylkäsi uuden teorian. Vuosikymmenten julkinen keskustelu sekä radikaalipuolueen valta johtivat toimintaan, jolla ihminen tuhosi järjestelmällisesti oman lajinsa, oman kansansa vaarattomia yksilöitä.