Narkoanalyysi on psykoterapian tutkimusmenetelmä, jonka tavoitteena 1930-luvulla oli selvittää eräiden psyykkisten häiriöiden, kuten traumaattisten neuroosien, diagnoosia ja taustaa. Narkoanalyysissä tutkittavalle annetaan hyvin pinnallinen anestesia, johon käytetään lyhytvaikutteista barbituraattia (iv), steroidianesteettia tai ilokaasua. Anestesian aikana potilas saattaa estojen vapautuessa paljastaa patoutuneita tietoja, joita terapeutti voi käyttää hyödyksi. Tiedot saattavat olla epäluotettavia, joten niiden merkitystä on pidetty kyseenalaisena. Menetelmästä on luovuttu 1950-luvulta alkaen, viimeksi sitä on käytetty Neuvostoliitossa.