1900-luvun alussa toimeenpantiin useissa Euroopan valtioissa steriloimislait, joiden yhteisenä päätehtävänä oli estää mielisairaiden ja vajaamielisten lisääntyminen. C.A. Borgströmin väitöskirjatyö "Tillämpningen av lagen om sterilisering i Finland" vuodelta 1956 käsittelee lain vaikutusta ja käyttöä Suomessa vuosina 1935-1955. Kyseisten kahdenkymmenen vuoden aikana lääkintöhallitus käsitteli 2 286 hakemusta. Lähes puolet steriloiduista oli eriasteisesti vajaamielisiä, mutta joukossa oli runsaasti myös skitsofreniaa ja epilepsiaa sairastavia. Steriloinneista lähes 70 prosenttia tehtiin ilman potilaan omaa päätöstä.