Teinin mieli: opi ymmärtämään nuorta. 

Leea Mattila & Janna Manninen. Gummerus 2024. Sivuja 252. 

Jokainen, joka on ollut tekemisissä nuorison kanssa, lienee törmännyt joskus tilanteeseen, jossa nuoren käytöstä on ainakin aluksi vaikea ymmärtää. Teinin mieli lupaa takakannessa ”tarkastella nuoruusiän kehitystä tuoreesta näkökulmasta” ja käsitellä ”haasteita iloineen ja itkuineen hauskasti ja kunnioittavasti”.

Tuore kirja hyppää heti syvään päähän: mentalisaatioteorian esittelyyn ja aikuisten mentalisaatioon. Seuraavaksi sisällysluettelo lupaa käsitellä nuorten aivojen stressiherkkyyttä ja nuorten tarvitsemia yhteisöjä – molemmat kappaleet alkavat itse asiassa pitkillä teksteillä vauvoista ja varhaisesta vuorovaikutuksesta.

Kirjan vahvuutena on, että ikätovereiden merkitys nuorille on kuvattu kauniisti romantiikan kaipuuta unohtamatta. Myös monet arkiset pulmatilanteet ovat epäilemättä lukijoille tuttuja.

Tyylin vaihtelu sen sijaan on raskasta. Välillä teksti sisältää kokonaisuuden kannalta tarpeettomia tieteellisiä käsitteitä (”Aivot pyrkivät aina tasapainoon eli allostaasiin”), toisaalla pyritään teennäiseen teinikieleen: ”eli niinku chillaa”. Useammassa kohdassa on myös sulkeissa englanninkielisiä termejä, vaikka sama asia on jo selkeästi ilmaistu suomeksi.

Kirjoittajien koulutustausta kuultaa läpi kaikkialla, onhan Manninen tunnettu lastenpsykiatri ja myös Mattila psykoterapeutti. Silti olin hieman yllättynyt, että kirjan lopussa huomiota saivat jopa sadismi ja vakavat traumat, mutta syömishäiriöiden kohdalla ahmiminen ja tunnesyöminen unohtuivat, vaikka ne ovat nykyään monin verroin anoreksiaa yleisempiä. Kaiken kaikkiaan kirjan otsikko oli harhaanjohtava: kirjassa on enemmänkin kyse aikuisten omien tunteiden tunnistamisesta ja ymmärtämisestä kuin teineistä. Näinhän nuorisolle usein käy: he eivät oikein kuulu mihinkään.