Allan Aho 3.7.1931–3.9.2024
Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ansiokkaan työuran tehnyt kirurgi, ortopedi ja traumatologi, professori Allan Johannes Aho, kuoli vanhuuteen 3.9.2024.
Hän syntyi Viipurissa 3.7.1931, mutta päätyi lopulta 1941 Turkuun. Nuoruudessa partio ja urheilu olivat tärkeitä. Suomen urheilun hopeinen ansiomitali hänelle myönnettiin 1983.
Ylioppilastutkinnon Allan suoritti 1950. Lääkärin uran merkkipaalut olivat lisensiaatti 1957, erikoislääkäri 1964, lääketieteen ja kirurgian tohtori 1966, dosentti 1968, apulaisprofessori 1972 ja professori 1994. Allan oli pioneeri eksternin fiksaation soveltamisessa komplisoituneiden avomurtumien hoitoon 1970-luvulla. Hän perusti luusiirteitä varten luupankin ja aloitti massiivisen osteoartikulaarisen allograftin käytön nivelsiirroissa luukasvainten hoidossa. Allograftilastuja käytettiin luusiirteenä ja luupuutosten täytteenä.
Vielä eläkkeelläkin hän tutki biomateriaaleja, erityisesti biolasia, luun korvaajina. Allanilla oli myös lukuisia sivutoimia ja luottamustehtäviä. Hän oli mm. Suomen Ortopediyhdistyksen ja Euroopan kudospankkiyhdistyksen kunniajäsen. Turun yliopistosäätiössä professori Allan Ahon ortopedian ja traumatologian rahasto tukee alan tutkimusta. Hän harrasti myös hyväntekeväisyystoimintaa mm. Lions-järjestössä.
Avioliiton Allan solmi 1955, ja perheen kolmesta pojasta yksi valitsi lääkärin uran. Luonto ja saaristo olivat tärkeitä. Hänellä oli lämminhenkinen suhde työtovereihin, varsinkin erikoistuviin lääkäreihin, mistä osoituksena olivat kutsut syksyisin kalastamaan Kustaviin tai Iniöön.
Allanin elämää luonnehti yhteiskunnallinen nousu. Työläistaustaisen perheen poika suoritti ylioppilastutkinnon, kouluttautui lääkäriksi ja yleni professoriksi ja lääkintäkapteeniksi. Hänelle myönnettiin 1988 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkki. Tyksin kirurgit ja ortopedit muistavat Allun paitsi arvostettuna kirurgina, opettajana ja tiedemiehenä, niin erityisesti lämminhenkisenä kollegana ja ystävänä.
Allanin viimeiseksi jäänyt kirjallinen tuotos, yli 500-sivuinen teos ”Turun ortopedian ja traumatologian historia”, saatiin kirjapainoon vasta hänen kuolemansa jälkeen.
