Antero Aitio 25.12.1943–30.8.2023
Ystävämme ja kollegamme Antero Aitio menehtyi elokuussa nopeasti etenevään syöpään. Professori Aitio teki uraauurtavaa työtä kemikaalialtistumisen biomonitoroinnin ja riskinarviointikäytäntöjen kehittämisessä paitsi Suomessa, myös kansainvälisesti.
Antero syntyi vuonna 1943 Ulvilassa. Hän opiskeli Turun yliopistossa, josta hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1969. Lääketieteen opintojensa ohessa Antero teki väitöskirjaansa fysiologian laitoksella. Varhaiset tutkimuksensa keskittyivät pääasiassa vierasaineiden aineenvaihduntaan ja detoksikaatioon. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1973 ja erikoistui kliiniseen kemiaan Turussa. Hänen post doc -koulutuksensa jatkui National Institute of Environmental Health Sciences (NIEHS) -instituutissa Chapel Hillissä, Yhdysvalloissa vusoina 1975–1976.
Palattuaan Suomeen Antero siirtyi Helsinkiin Työterveyslaitoksen palvelukseen, jossa hän otti vastuun työperäisen kemikaalialtistumisen biomonitoroinnin tutkimuksesta ja kehittämisestä. Työterveyslaitokselta hän oli toimivapaalla ensin 1980-luvulla Kansainvälisessä syöväntutkimuslaitoksessa (IARC) ja myöhemmin WHO:n palveluksessa (1998–2005). Näinä vuosina hän saavutti kansainvälisesti suurta kunnioitusta alallaan. Professori Aitio panosti faktojen viestimiseen selkeästi ja vilpittömästi varoittaen samalla tarpeettoman hysterian luomisesta. Uransa aikana hän kirjoitti lukuisia tieteellisiä julkaisuja sekä lukuja kansainvälisesti arvostettuihin käsi- ja oppikirjoihin kemikaaleista, niiden terveysriskeistä ja biomonitoroinnista.
Aitio jäi eläkkeelle Työterveyslaitokselta 2008, mutta hän antoi edelleen asiantuntijapalveluja mm. WHO:lle. Eläkepäivinään hän vietti aikaa myös lastenlasten seurassa. Harrastuksiin kuuluivat kirjallisuus ja sukututkimus, sekä kesällä saaristolaiselämä ja erilaiset rakennusprojektit. Anteroa jäi kaipaamaan vaimo, kaksi poikaa, tytär ja kuusi lastenlasta.
Anteron poismeno ei ole vain menetys toksikologian ja biomonitoroinnin tutkimukselle, vaan suremme myös poikkeuksellisen yksilön menetystä. Ne, joilla oli onni tehdä yhteistyötä hänen kanssaan, ihailivat hänen rehellisyyttään, ironista huumorintajuaan, ja hänen auttamishalukkuuttaan. Me kaikki kaipaamme häntä ja pidämme hänen muistoaan suuressa arvossa.
