Ari Kinnunen 23.11.1947–6.12.2021
Päästyään ylioppilaaksi Varkauden yhteiskoulusta 1966 Kinnusella oli selvä suunta: ”Halusin Helsinkiin ja lääkikseen.” Opintojen alettua 1969 psykiatria kiinnosti, mutta sittemmin enemmän alkoi innostaa muu lääketiede.
Toimintatarmoinen Ari meni opiskeluaikana mukaan ylioppilaspolitiikkaan. Vasemmistovirtauksessa 1970-luvun alussa Ari oli LKS:n oikeiston keskeisiä voimia. Hän toimitti Medisiinari-lehteä ja nosti sen valtakunnan uutisaiheeksi Neuvostoliiton oloja arvostelleella matkakuvauksella. Se oli ennakkotapaus: Ari ei voinut silloin eikä myöhemminkään urallaan ymmärtää, ettei päivänselvää totuutta sanottu, vaan piti jostain syystä esittää muuta.
Sitkeyttään ja työmoraaliaan Kinnunen osoitti opiskelujen ohessa jättiurakalla: toimitti lähes tuhatsivuisen Therapia Fennican 1974.
Valmistuttuaan Kinnunen alkoi opiskella sisätautien erikoislääkäriksi. Ensihoito kuitenkin veti puoleensa. Seurasi siirtyminen ensin Helsingin ambulanssilääkäriksi 1979–80 ja sitten vastaavaksi 1981–92. Sinä aikana uudisti Suomen ensihoitoa monin tavoin.
Julkisuuteen Kinnunen nousi Medi-Helin kohotessa siivilleen. Lääkäripalveluista vastasi Arin johtama EMA Group. Hän eli elämänsä työteliäintä ja varmasti antoisinta aikaa. Haastatteluja kuvauksineen riitti. Lööppeihin kantoi Arin tsunamiviesti ulkoministeriöön: ”Tehkää nyt helvetissä jotain!” Seurasi kutsu linnan itsenäisyyspäivän juhliin.
Ensihoidosta Kinnunen jakoi pitkään tietojaan. Hän opetti terveydenhuollon henkilöstöä - mm. lääketieteen opiskelijoita -1980-luvun puolivälistä pitkälle 2010-luvulle 50–250 tuntia vuodessa.
Hän piti luennoinnista ja kuulijat hänestä. ”Hänen pitäisi pitää kaikki luentomme”, totesi muuan opiskelija Arin luennon jälkeen. Muutkin pitivät: LKS valitsi hänet 1999 vuoden luennoitsijaksi. Arin 24 vuotta vetämä Lääkäripäivien elvytysopetus valittiin 2007 päivien pienryhmäopetukseksi. TEO/Valvirassa hän toimi ensihoidon pysyvänä asiantuntijana vuodesta 1989.
Poissa on erikoislaatuinen vakaumuksen mies, oman tien kulkija. Sillä tiellä saivat joskus laitkin väistyä. Lääkäri nimeltä Kalma -kirjansa sanoin: ”Jos laki estää hoitamasta potilasta, niin silloin en noudata sitä.” Ja niin hän, totta vie, teki.
