Carl Blomqvist 12.2.1951-27.11.2023
Suomen maineikkaimpiin syöpälääkäreihin kuulunut professori Carl ”Calle” Blomqvist kuoli marraskuussa. Hän oli syntynyt 12. helmikuuta vuonna 1951 Solnassa Ruotsissa.
Calle tuli Syöpätautien klinikalle töihin apulaislääkäriksi 1979. Hän valmistui erikoislääkäriksi 1985 ja väitteli tohtoriksi 1988. Kliininen työ päättyi vasta tänä vuonna hänen täytettyään 72 vuotta. Kuluneen 44 vuoden aikana Calle näki syövänhoidon valtavan kehityksen. Koska hän opetti useille sukupolville erikoistuvia lääkäreitä kliinisten ongelmien ratkaisua ja ohjasi 19 väitöskirjaa, hän on lähes kaikille Husin Syöpäkeskuksessa tällä hetkellä työskenteleville lääkäreille ammatillinen esikuva ja roolimalli.
Calle erikoistui sarkoomien, rinta- ja kivessyövän hoitoon. Erityisen kiinnostunut hän oli sarkoomien hoidon kehittämisestä. Hänet tunnettiinkin sekä Suomessa että Pohjoismaissa Suomen johtavana sarkooma-asiantuntijana.
Kliinisen työn ohessa Calle oli tieteellisesti poikkeuksellisen aktiivinen. Hän julkaisi yli 450 alkuperäisartikkelia ja suunnitteli useita sarkooma- ja rintasyöpätutkimuksia. Hän toimi dosenttina Helsingin ja Uppsalan yliopistoissa ja kuului pohjoismaisen onkologianlehden Acta Oncologican hallitukseen.
Calle oli koko sydämestään tiedemies. Hän perehtyi aina syvällisesti niin tieteellisiin kuin kliinisiinkin haasteisiin. Vaikka hän töissä ajoittain kulki omissa sfääreissään, hän oli ihmisenä ystävällinen ja helposti lähestyttävä.
Vaativan työn vastapainona Calle harrasti paljon. Hän purjehti kesäisin perheensä kanssa, puuhaili puutarhassa ja kalasti Lohjan huvilalla, harjoitteli kestävyysjuoksua ja luki kaunokirjallisuutta.
Calle oli ylpeä ja onnellinen perheestään, joka oli hänen elämänsä keskipiste. Hän puhui aina lämpimästi vaimostaan Liisasta, lapsistaan Oliverista ja Sofiasta sekä kolmesta pienestä tyttärentyttärestään. Lähestyvään kuolemaansa Calle suhtautui realistisesti ja tyynesti. Hän sanoi surevansa ainoastaan sitä, ettei saanut olla isoisä pidempään.
Callen kuolema jättää jälkeensä valtavan tyhjiön sekä hänen perheensä elämään että Suomen onkologipiireihin. Syöpäkeskuksen kollegat muistavat Callea ja häneltä saatuja neuvoja suurella kiitollisuudella ja kunnioituksella.
